Siirry pääsisältöön

Kissat vauvaperheessä

 Lemmikki lapsiperheessä on lapsen kannalta mitä ihanin asia, kun muistaa ensin huomioida muutamia juttuja. Ennen lasten syntymää olin huolissani erityisesti lasten turvallisuudesta kissataloudessa, vaikka kissamme ovatkin suloisimmista suloisimpia olentoja. Tässä postauksessa kerron muutamia meillä toimineita vinkkejä sujuvaan yhteiselämään.

Kun esikoinen syntyi, kissat stressaantuivat. Tiikeri stressaantui jopa niin paljon, että sairastui pissatulehdukseen. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevää tuoda sairaalasta vauvan tuoksuisia vaatteita tai kankaanpaloja kotiin kissojen haisteltavaksi jo ennen kotiutumista. Näin kissat olisivat saaneet aikaa tottua rauhassa vieraaseen hajuun ja ne olisivat todennäköisesti pitäneet vauvaa todennäköisemmin perheenjäsenenään.

Kissojen stressin ehkäisyyn on saatavilla stressiä ehkäiseviä haihduttimia, kuten Feliway. Haihdutin siis haihduttaa ilmaan synteettisiä kissan feromonijäljitelmiä. Tämän olisin halunnut hoksata silloin jo. 

Ennen esikoisen syntymää kissat olivat todella kiinnostuneita vauvan tarvikkeista. Vauvahan sai kaikkea ihanaa: pinnasängyn, syöttötuolin, vaunut, turvaistuimen. Ihania unipaikkoja kissojen kannalta! Aluksi yritimme pitää vauvan tavarat vauvan tavaroina. Se ei onnistunut ollenkaan, joten sitten luovutimme. Ihan sama, nukkukoot kissat syöttötuolissa. Mitäpä se haittaa.



Yhdestä asiasta olimme kuitenkin hyvin tarkkoja. Kissoilla ei ollut mitään asiaa pinnasänkyyn. Emme uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että kissa menisi makoilemaan vauvan hengitysteiden päälle hellyyttä osoittaessaan. Pinnasänky oli sänkymme vieressä makuuhuoneessa. Kissojen pääsy sänkyyn oli sikäli helppo estää, että kissat eivät muutenkaan nukkuneet makuuhuoneessa kanssamme. Kissojen muutettua meille yritimme kyllä nukkua niiden kanssa, mutta en kerta kaikkiaan saanut nukuttua, kun ne leikkivät hippaa päällämme ja sänkymme alla. Niinpä ne saivat vallata muun talon ja makuuhuoneen ovi pysyi yöllä kiinni. Jos makuuhuonetta ei halua sulkea kissoilta meidän tapaamme, pinnasänkyyn saa kyllä ostettua kissaverkkoja, jolloin vauva pysyy turvassa. 

Rutiinien muutos on iso muutos kissalle. Jos tulevaa elämänrytmiä pystyy mitenkään ennakoimaan mihinkään suuntaan, olisi hyvä lähteä elämään uuden rytmin suuntaisesti jo ennen, kuin vauva tulee kotiin. Jos kissat saavat tehdä jotain nyt, mutta sitten eivät, muutokseen olisi hyvä totutella nyt, koska sitten myöhemmin on paljon totuttelemista.

Muistilista ennen synnytystä:

- tuo uudet tavarat sisään hyvissä ajoin

- jos teet muutoksia nukkumisjärjestelyihin, tee ne nyt

- jos tiedät, että vuorokausirytminne tulee muuttumaan, ala elää muutosta hiljalleen

- mahdollisesti Feliway

- jos kissalla on ulkopuolinen hoitaja synnytyksen ollessa käynnissä, kissojen tutustuttaminen hoitajaan

Kissat olivat vauvan kanssa hyvin varovaisia. Ne suorastaan vetäytyivät. Vauvan kanssa ollessa kissat saattavat jäädä taka-alalle ja siksi niiden kanssa touhuaminen saattaa jäädä paljon aiempaa vähemmäksi, jopa unohtua. Jos vauvan rytmi on kovin epäsäännöllinen, olisi kuitenkin hyvä keksiä päivästä aina joku hetki, jolloin vaikka leikittää kissoja tai tehdä jotain muuta. Meillä hetki valikoitui siihen, kun vauva lopetti iltamussutuksen ja nukahti. Halusin vielä hetken itsekseni ja vietin ne omat hetkeni sitten kissaseurassa.

Nyt kuopuksen kanssa on mennyt paljon kivuttomammin. Vauva näyttäisi olevan kissoille jo tuttu juttu ja toisaalta me aikuisetkin olemme rennompia. Koska esikoisella on hyvin tarkka rutiini, josta emme halunneet luopua, ei kissojen tilanne muuttunut juuri mihinkään suuntaan. Minulla on myös suurempi luottamus kissojen järkevyyteen kuin silloin esikoisen syntyessä.

Kissan ja vauvan yhteiselo voi olla kyllä ihanaa. Tässä yhtenä päivänä skippasin tallityöt iltaan odottamaan ja käytin esikoisen päiväuniajan siihen, että loikoilin sängyllä kuopuksen ja Sarvikuonon kanssa. Lopulta minä olin ainoa, joka pysyi hereillä. Molemmilla puolillani oli kehräävä, tuhiseva lämmittäjä. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!