Siirry pääsisältöön

Hevostilan emäntä on palannut

 Muistatteko vielä Hevostilan emännän? Vuosi sitten loin ammattiblogin yritykseni sivuille, mutta samalla jähmettyi kirjoittamisen ilo. Vaikka oma yritys ja osaamisen tuominen esiin on tietenkin innostavaa ja toivottavaa, blogin keskittyminen pelkästään hevosiin ja etenkin ammatilliseen osaamiseen alkoi tuntua työltä (mitä se siis olikin). Alunperin Hevostilan emäntä oli lifestyle-blogi, jossa hevoset olivat yksi osa kokonaisuutta, olennainen osa toki. Kirjoittaminen oli ennen kaikkea harrastus, vaikka pääsinkin tekemään myös mieluisia yhteistyöpostauksia. Olen viime aikoina kovasti kaivannut sitä alkuperäistä jakamisen meininkiä ja keskustelua teidän kanssanne. 

Nyt voisi olla hyvä aika palata takaisin alkujuurille. Elämä ei ole pelkkiä hevosia ja blogin vaivihkainen rajautuminen vain hevosiin muuttui hieman puuduttavaksi kirjoittaa. Vaikka arki hevosten kanssa on ihanaa ja minulle se kaikista rakkain tapa elää, on monihevosisen tallin arki kuitenkin loppujen lopuksi vähän pitkäveteistä kirjoitettavaa, jos keskittyy pelkästään kapealle elämänalueelle.  

Uudistetussa/vanhennetussa Hevostilan emännässä luvassa on lapsiperheen elämää hevostilalla, sillä kaksi asiaa määrittää elämääni ylitse muiden: lapset ja hevoset kotona. Luvassa on arkea, vapaata, työtä, hevosia, kissoja, kirjallisuutta, käsitöitä, puutarhaa, elämän laajaa kirjoa. Koska tapamme elää ei ole ihan valtavirtaa, vaan toisinaan aikamoista arjen organisointia vaativaa, uskoisin blogista olevan vertaistueksi muillekin ruuhkavuosia eläville tai niistä haaveileville. Sen sanon nyt tässä ja heti, että lapset eivät tule näkymään kuvissa tunnistettavina. Lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvät jutut tulevat pysymään yleisesti lapsikulttuuriin ja lapsuuteen liityvinä, eivät juuri minun lasteni kuulumisina.  



Toinen syy blogin tauolle jäämisessä oli elämänmuutos. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut seuraavia asioita:

- fyysisesti hyvin haastava raskaus (synnytysaamu oli ensimmäinen, jolloin en oksentanut)

- paluu opetustyöhön

- suloisen tyttären syntymä kesällä

- Koipeliinin kuolema (liian kivulias elämä, mikään ei auttanut). 

Tällä hetkellä perheessämme on siis neljä ihmisjäsentä: minä, mieheni ja kaksi tytärtä. Tiikerillä ja Sarvikuonolla menee mukavasti. Hevoslauma on tasainen, Fitz Uljas-Tuhkimo ja Nasu ovat parhaat ystävät ja Pikkuissikka kulkee porukan mukana. Koipeliinin loppuajan kivut aiheuttivat laumassa paljon hämminkiä, mutta nyt tunnelma tilalla on hyvin levollinen. Itse olen äitiyslomalla ja kaikki työt ovat tauolla, myös sosiaalipedagogisen hevostoiminnan sunnuntaityöt. Tammikuussa alkaakin sitten uudenlainen vaihe, kun olen ison osan viikkoa ainoana aikuisena tyttöjen ja eläinten kanssa kotona miehen työkuvioiden vuoksi. 

Niin kivaa kirjoittaa taas! Toivottavasti jutellaan!

Kommentit

  1. Ihana kuulla kuulumisia sieltä päin! Kaikkea hyvää vauva-arkeen ja muihin kuvioihin 🥰

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla teidän kuulumisia ja kuulostaa hyvältä ajatukselta tuo blogin pitäminen juuri sen verran laaja-alaisena kuin itse haluaa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!