Siirry pääsisältöön

Uuden jäsenen yhdistäminen hevoslaumaan ei suju aina ongelmitta

Maanantaina päätin lopulta yhdistää lauman, sillä mielestäni ideaalitilanne on, että hevonen asuu laumassa ja pääsee pihattoon ympäri vuorokauden. Päivä vaikutti hyvältä. Ruunat seisoskelivat vierekkäin aita välissään, kaikki käyttäytyivät rauhallisesti. Mitään aggression eleitä ei ollut näkynyt muutamaan päivään.

Jaoin heinät eri puolille tarhaa ja avasin portin. Hevoset söivät heinät omissa lohkoissaan ja lähtivät sitten tutkimusmatkalle. Ensin vaikutti rauhalliselta. Hevoset katselivat toisiaan, haistelivat vähän. Ne kulkivat pareittain. Sitten Koipeliini totesi, että ei käy. Sen mielestä toinen ruuna oli uhka. Aina, jos Nasu tai Pikkuissikka otti askeleenkaan Fitz Uljas-Tuhkimon suuntaan, Koipeliini ryntäsi kiitolaukkaa uhkailemaan Fitz Uljas-Tuhkimoa ja viemään tamman pois. Anopin kanssa seurasimme päivän ajan tilannetta ja totesimme, että vaikka hevoset liikkuivat vauhdikkaasti, ne eivät pyrkineet satuttamaan toisiaan. Fitz Uljas-Tuhkimo ei juossut pakoon, se vain käänsi peräpäänsä Koipeliinia kohti. Kumpikaan ei potkinut toista. 






Välillä ruunat spurttailivat, välillä olivat rauhassa. Näytti siltä, että porukka asettuu hyvin, mutta tilanne paheni. Aivan kuin Koipeliini olisi muuttunut ruunasta takaisin oriksi tai ainakin hyvin orimaiseksi. Se kasvoi kokoa. Se päätti todella eristää Fitz Uljas-Tuhkimon pois porukasta. Tammat eivät saaneet enää vilkaistakaan siihen. Jos jompikumpi erehtyi, Koipeliini aloitti uuden kiitolaukkauhkauksen. Loppupäivän Fitz Uljas-Tuhkimo seisoi yksin nurkassa ja vanha lauma hyvin tiiviinä ryhmänä, jota yllättäen Pikkuissikka kuljetti, mutta Koipeliini suojeli. Tammat yrittivät rauhoitella ruunia. Ne joko menivät niiden väliin tai poistuivat paikalta pihattoon. Fitz Uljas-Tuhkimo söi stressiinsä hiekkaa, mistä en tykännyt yhtään, koska sen aiempi hiekkaongelma oli juuri saatu kuriin ja maha kuvattu puhtaaksi.

Tiedän, että hevoslauman asettuminen ottaa aikansa ja sietämiseen voi mennä päiviä, asettumiseen pidemmänkin aikaa. En siis ollut kovin huolissani.

Eilen Koipeliini oli jo täysi ori. Se suojeli ja örisi, Fitz Uljas-Tuhkimo sai entistä vähemmän liikkumatilaa. Toisaalta koko lauma mahtui jo samaan tarhalohkoon. Koipeliini yritti astua Pikkuissikkaa. Se on toki hevoselämää, mutta ei näyttänyt kivalta, koska Pikkuissikka on oikeasti kovin pikkuinen. Ruunat ryntäilivät, välillä jopa rauhallinen Fitz Uljas-Tuhkimo meinasi kuumua ja ryysäsi pukkilaukkaa. 

Fitz Uljas-Tuhkimolta lähti kenkä yhdessä spurtissa ja siihen vihelsin pelin poikki. Hain sen karsinaan lepäämään ja odottamaan kengittäjää (kiitos Tero, kun pääsit heti!) ja aitasin tarhan taas kahtia. Ajattelin palata entiseen järjestykseen, eli Fitz Uljas-Tuhkimo ja Pikkuissikka ylätarhaan ja Nasu ja Koipeliini alatarhaan. Fitz Uljas-Tuhkimon kaviot kun ovat hyvin mureat ja metsätarhan osiossa kiitolaukkaaminen ei auta sen kavioita pysymään ehjinä. En myöskään jaksaisi pyytää kengittäjää meille joka päivä ja Fitz Uljas-Tuhkimon kohdalla kengättömyys ei ole näillä kavioilla vaihtoehto. Koipeliini kävi aivan kuumana, enkä uskaltanut mennä sen ja Pikkuissikan väliin. Niinpä koko kolmikko riekkui hetken keskenään pienemmässä lohkossa. 

Fitz Uljas-Tuhkimo sai kenkänsä. Illalla se pääsi taas yhteen Pikkuissikan kanssa ja oli selvästi tyytyväinen. Aamulla Nasu ei ollut entiseen palaamisesta millänsäkään, Koipeliini laukkasi muutaman hätälaukan ja hirnahti pari kertaa. Se on taas kiltti ruuna, jota ei tarvitse sen kummemmin varoa. Molemmissa lohkoissa on rauhallista, hevoset kulkevat lähekkäin.

Päässäni on pienoinen pyörremyrsky menossa. Onko porukka tyytyväinen pienemmissä porukoissa? Tarvitseeko hevonen laumaansa ollakseen onnellinen? Pohdin tätä illan ja tajusin sitten, että monella kotitallilla ei ole kahta hevosta enempää kaviokkaita. Mietin niitä kavereiden hevosia, jotka entisellä tallilla tarhasivat vain yhden kaverin kanssa. Eivät ne olleet onnettoman oloisia ollenkaan. 






Uskon, että jos tilaa olisi vielä runsaammin ja jos hevosia olisi paljon enemmän, Koipeliinin reaktio ei olisi noin vahva. Tähän asti lauma on ollut hyvin luonnonmukainen: yksi ori tammoineen. Nyt uusi ruuna vie tilanteen askeleen keinotekoisempaan suuntaan. Täällä oli siis aikamoinen hormonimyrsky. Olisiko se tasoittunut, jos olisin seurannut tilannetta pidempään? Olisiko laumautuminen onnistunut hyvin, jos tulokas olisi ollut tamma? Jos olisin laittanut kaikki yhteen heti (mikä ei ollut mahdollista Tuhkimo-kavion takia)? Onko kyse kemioista? Kaikkihan eivät tykkää kaikista. 

Tällä hetkellä valitsen Fitz Uljas-Tuhkimon fyysisen terveyden laumautumisen edelle. Kaviot ja maha on pidettävä kunnossa, muuten voi tulla muita vaikeuksia. Nyt emme ole ideaalissani eli kokonaisessa hevoslaumassa, mutta toisaalta kaikilla hevosilla on kaveri ja tilaa olla oma itsensä. Koipeliinillakin on vähemmän huolehdittavaa. Kaikki mahtuvat laukkaamaan omissa lohkoissaan eikä ketään ajeta pois heiniltä. Kaikki saavat myös nukkua. Kaikki vaikuttavat rennoilta. Voin viedä turvallisin mielin asiakkaita hevosten luo. 

Ainoa asia, joka minua tilanteessa hieman harmittaa, on se, että Nasu ei pääse nyt pihattoon. Jos pidän jatkossakin parit erillään, pitää varmaan miettiä toisenkin pihaton hankkimista. Toisaalta nyt saan säädeltyä Nasun ja Koipeliinin heinät hyvin, näiden kahden tarpeet kun poikkeavat muun porukan tarpeista. Onneksi karsinat ovat hulppean kokoisia, kiitos niistä, paikan entinen omistaja <3 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!