Uljaista uljain Fitz saapuu

Ja niin minun hieno hevoseni sitten saapui. Ostin kuljetuksen myyjän tutulta ja myyjäkin tuli mukaan. Tämä oli kyllä oikein kätevää ja rakas hevonen johdatettiin uuteen kotiin turvallisessa ilmapiirissä. Itse hermoilin koko aamun. Anoppi tuli onneksi kaveriksi, niin sain kädet vapaaksi valmistella tarhoja ja puuhata uuden tulokkaan kanssa, joka nyt tottelee nimeä Fitz Uljas-Tuhkimo suosikkisankarini mukaan. Tuhkimon selitän seuraavassa postauksessa.

Jaoin tarhat kahtia. Jätin uuden hepan ensin yksin katselemaan muita, jotta se saa rauhassa toipua automatkasta. Muut hevoset olivat tohkeissaan. Ne hirnuivat ja pörisivät, Koipeliinilla meni jopa vähän tunteisiin. 

Fitz Uljas oli rauhallinen. Siitä näki, että jännitti, mutta jännitys oli rauhallista katsomista. Se katseli hevoset ja katseli heinät, söikin jotain. Päivän aikana pääsin rapsuttelemaan sitä. Pikkuissikka päivysti koko ajan aidalla ja Fitz Uljas ei suostunut syömään, jos se poistui näkyvistä.

Yksi kenkä oli lähtenyt. En kuitenkaan sulkenut Fitz Uljasta mielelläni sisälle, koska takana oli jo pitkä ajomatka. Lisäksi Fitz siirtyi laitumelta heinäruokintaan ja säilöheinästä kuivaheinään. En halunnut ottaa ähkyriskiä estämällä liikkumasta ja aiheuttamalla vielä lisästressiä. 

Pikkuissikan ihminen tuli tallille ja päästimme sitten hevoset kohtaamaan. Jätimme Pikkuissikan Fitz Uljaan seuraneidiksi ja suljimme Nasun ja Koipeliinin toiselle puolelle. Uudet ystävykset alkoivat rapsuttaa toisiaan lähes heti. Aivan, kuin ne olisivat kohdanneet joskus. Talliporukkaa saapui kakkukahveille. Niin rauhalliselta näytti, että menin sisälle hakemaan kahvipöydän tarjottavia ja muut jäivät ulos kantamaan pöytiä tarhan viereen.

Minut hälytettiin aika nopeasti ulos. Nasulla ja Koipeliinilla ei mennyt yhtä harmonisesti, kuin uusilla ystävyksillä. Ne järkyttyivät syvästi, kun älysivät, että Pikkuissikka on nyt komean uuden ruunan kanssa ja kaiken lisäksi pihattolohkossa. Lempialue oli viety! Kukaan ei oikein ehtinyt nähdä, että mitä tapahtui, mutta jotenkin Nasu oli väliaidan toisella puolella, siis Pikkuissikan ja Fitz Uljaan kanssa ja Koipeliini kahdella jalalla toisella puolella. Yksi lankku oli poikki, mutta ei irtipoikki. Ylälanka oli matalalla. Oliko Nasu hypännyt aidan yli? Nasu? 

Ainakin se laukkaili hysteerisenä ja Koipeliini koikkelehti toisella puolella holtittomasti. Hetken mietimme seuraavaa askelta ja päädyimme kuljettamaan Nasun kokonaan ulos tarhasta ja takaisin Koipeliinin luo toisesta portista. Operaatio sujui hyvin ja koko porukka rauhoittui. 

Fitz Uljas uskalsi mennä pihattoon heti ja sinne ne jäivät Pikkuissikan kanssa rauhallisesti. Nasu ja Koipeliini olivat yön sisällä, sillä polttiaisia on jo paljon ja heidän pihattonsa oli viety. Lisäksi yritän edelleen saada Koipeliinin syömään ylimääräistä heinää ja Nasu taas ei saisi saada ylimääräistä yhtään.

Yleensä yhdistän hevoset heti, mutta nyt en. Fitz Uljaan paljas kavio ja siitä seurannut tuhkimotarina on yksi syy. Toinen syy on se, että Koipeliini on edelleen epämääräinen. Haluan, että eläinlääkäri tutkii sen ennen kuin laitan sen yhteen uuden hevosen kanssa. Kipeän hevosen reaktiot voivat olla tavallista suurempia enkä halua ottaa turhia riskejä. Aika eläinlääkärin kanssa on jo onneksi sovittu.