Siirry pääsisältöön

Uljaista uljain Fitz saapuu

Ja niin minun hieno hevoseni sitten saapui. Ostin kuljetuksen myyjän tutulta ja myyjäkin tuli mukaan. Tämä oli kyllä oikein kätevää ja rakas hevonen johdatettiin uuteen kotiin turvallisessa ilmapiirissä. Itse hermoilin koko aamun. Anoppi tuli onneksi kaveriksi, niin sain kädet vapaaksi valmistella tarhoja ja puuhata uuden tulokkaan kanssa, joka nyt tottelee nimeä Fitz Uljas-Tuhkimo suosikkisankarini mukaan. Tuhkimon selitän seuraavassa postauksessa.



Jaoin tarhat kahtia. Jätin uuden hepan ensin yksin katselemaan muita, jotta se saa rauhassa toipua automatkasta. Muut hevoset olivat tohkeissaan. Ne hirnuivat ja pörisivät, Koipeliinilla meni jopa vähän tunteisiin. 

Fitz Uljas oli rauhallinen. Siitä näki, että jännitti, mutta jännitys oli rauhallista katsomista. Se katseli hevoset ja katseli heinät, söikin jotain. Päivän aikana pääsin rapsuttelemaan sitä. Pikkuissikka päivysti koko ajan aidalla ja Fitz Uljas ei suostunut syömään, jos se poistui näkyvistä.

Yksi kenkä oli lähtenyt. En kuitenkaan sulkenut Fitz Uljasta mielelläni sisälle, koska takana oli jo pitkä ajomatka. Lisäksi Fitz siirtyi laitumelta heinäruokintaan ja säilöheinästä kuivaheinään. En halunnut ottaa ähkyriskiä estämällä liikkumasta ja aiheuttamalla vielä lisästressiä. 

Pikkuissikan ihminen tuli tallille ja päästimme sitten hevoset kohtaamaan. Jätimme Pikkuissikan Fitz Uljaan seuraneidiksi ja suljimme Nasun ja Koipeliinin toiselle puolelle. Uudet ystävykset alkoivat rapsuttaa toisiaan lähes heti. Aivan, kuin ne olisivat kohdanneet joskus. Talliporukkaa saapui kakkukahveille. Niin rauhalliselta näytti, että menin sisälle hakemaan kahvipöydän tarjottavia ja muut jäivät ulos kantamaan pöytiä tarhan viereen.



Minut hälytettiin aika nopeasti ulos. Nasulla ja Koipeliinilla ei mennyt yhtä harmonisesti, kuin uusilla ystävyksillä. Ne järkyttyivät syvästi, kun älysivät, että Pikkuissikka on nyt komean uuden ruunan kanssa ja kaiken lisäksi pihattolohkossa. Lempialue oli viety! Kukaan ei oikein ehtinyt nähdä, että mitä tapahtui, mutta jotenkin Nasu oli väliaidan toisella puolella, siis Pikkuissikan ja Fitz Uljaan kanssa ja Koipeliini kahdella jalalla toisella puolella. Yksi lankku oli poikki, mutta ei irtipoikki. Ylälanka oli matalalla. Oliko Nasu hypännyt aidan yli? Nasu? 

Ainakin se laukkaili hysteerisenä ja Koipeliini koikkelehti toisella puolella holtittomasti. Hetken mietimme seuraavaa askelta ja päädyimme kuljettamaan Nasun kokonaan ulos tarhasta ja takaisin Koipeliinin luo toisesta portista. Operaatio sujui hyvin ja koko porukka rauhoittui. 

Fitz Uljas uskalsi mennä pihattoon heti ja sinne ne jäivät Pikkuissikan kanssa rauhallisesti. Nasu ja Koipeliini olivat yön sisällä, sillä polttiaisia on jo paljon ja heidän pihattonsa oli viety. Lisäksi yritän edelleen saada Koipeliinin syömään ylimääräistä heinää ja Nasu taas ei saisi saada ylimääräistä yhtään.

Yleensä yhdistän hevoset heti, mutta nyt en. Fitz Uljaan paljas kavio ja siitä seurannut tuhkimotarina on yksi syy. Toinen syy on se, että Koipeliini on edelleen epämääräinen. Haluan, että eläinlääkäri tutkii sen ennen kuin laitan sen yhteen uuden hevosen kanssa. Kipeän hevosen reaktiot voivat olla tavallista suurempia enkä halua ottaa turhia riskejä. Aika eläinlääkärin kanssa on jo onneksi sovittu. 

 

Kommentit

  1. Oi Fitz Uljas Näkijä. Juuri hänen kanssaan matkaan höyhensaarille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii! Fitz <3 Minua niin harmittaa, kun olen lukenut jo uusimman trilogian viimeisen osan. Mitä kirjaa nyt voisi odottaa niin paljon? Onneksi koko sarjan voi aina lukea uudestaan.

      Poista
    2. Minäkin luin viimeisen trilogian uusimman ja sitten tuli tarve lukea kaikki edellisetkin. Kohta vaan loppuu taas, viimeisen trilogian kakkososa on jo hyvässä vauhdissa. Kirjoittaisikohan Hobb vielä Pörröstä trilogian? Tosin en edes tiedä haluaisinko lukea sen.

      Poista
    3. Kohtalotovereita ollaan siis! Kyllähän se viimeinen sivu oli sillä lailla ärsyttävä, että se jäi melkein huutamaan uutta trilogiaa. Saapa nähdä!

      Poista
  2. Mitä, mitä, multa mennyt ihan ohi tällainen kirja-sarja :-o
    Kiitos siis vinkeistä, täytyy tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, sellainen elämäni kirjasarja! Kannattaa aloittaa ihan alusta, eli Salamurhaajan oppipojasta.

      En ole itse juuri lukenut fantasiaa Harry Pottereiden lisäksi ja pyysin työkaverilta, joka on fantasiahirmu, jotain todella koukuttavaa lukemista lainaan. Hän toi minulle tuon ensimmäisen osan. Muùtaman ekan sivun kohdalla en ollut vielä vakuuttunut, mutta jäin sitten ihan koukkuun kuitenkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!