Siirry pääsisältöön

Tuhkimotarina

 KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ANNAHOIVAA.FI

Kuten sanottua, Fitz Uljas saapui kolme kenkää jalassaan. Annoin sen kotiutua ulkona. Onneksi se ei liiemmin juoksennellut. Kenkä piti kuitenkin saada pian alle ja muutenkin kengitys oli jo ajankohtainen asia. Jälleen kerran pyysin Annahoivaa.fi -Tero Törmäsen hätiin. Ja kuten aina ennenkin, kun olen ollut pulassa, Tero saapui taas apuun.

Tiesin jo entuudestaan, että kaviot ovat mureat. Myyjä kertoi sen jo ensimmäisen puhelun aikana, ennen kuin olin nähnyt koko hevosta. Päivän aikana murea kavio oli murentunut jo aika paljon. Heppa seisoi kavion pohjan päällä, reunaa ei ollut enää jäljellä juurikaan. Aina rauhallinen Tero näytti vähän tuskastuneelta. Minä pidätin hengitystä.

”Voisikohan meillä olla maailmankaikkeuden paras tuuri”, pohti Tero lopulta ääneen ja hävisi ulos. Hän palasi pian takaisin valtavan Cavallon bootsin kanssa. Hän laittoi sen Fitz Uljaan kavion päälle. Se oli tismalleen sopiva.

”Tuo yksinäinen bootsi on ollut autoni kyydissä kokonaisen vuoden ajan. En ole oikein tiennyt, että mitä sillä tekisi”, Tero kertoi. Nyt löytyi sillekin tossulle käyttöä. Tuhkimotarina, sanon minä! Nyt vältyimme koppilevolta. Kenkää ja kaviota olisi voinut myös yrittää rakennella pohjallisten ja muiden härpäkkeiden avulla, mutta riskinä oli entistä pahempi mureneminen, jos kenkä lähtisi taas irti. 



Kavio kasvoi hyvin tossun sisällä. Välillä Fitz Uljas-Tuhkimo kävi tallissa tuulettamassa kaviota, mutta muuten ruuna on kuljeskellut parin viikon ajan rauhassa Pikkuissikan kanssa ja nauttinut elämästä. Olen minä toki sen kanssa touhuillut, lähinnä hengaillut tarhassa, harjaillut tallissa tai ulkona, syötellyt vihreää ja käynyt pari lyhyttä käyntiratsastusta Pikkuissikan toimiessa seuraneitinä. 

Parin viikon ajan Tero kävi välillä tarkastamassa tilanteen ja seuraamassa kavion kasvua. Erittäin hyvää palvelua! Torstaina lopultakin luovuimme tossusta ja saimme Fitz Uljas-Tuhkimon kenkään. Tero aikoi tulla parin viikon kuluttua katsomaan, miten kavioiden kanssa sujuu. Kengän kunniaksi kävimme pienellä rennolla maastoretkellä. Sen jälkeen kokeilin kotitiellä ravia ja laukkaa, tavoitteena oli tehdä se pienesti. Pari ensimmäistä nostoa meni hyvin, mutta viimeisen pätkän kodin suuntaan menimme aikamoista vauhtia. Pikkuissikan ihminen jäi ihmettelemään suu auki, että kylläpä Jemina pyytää nopeaa laukkaa ja huomasi kyllä sitten, että kiitolaukka ei ollut ihan tarkoitukseni. Jarrut löytyivät kyllä hyvin ja poika rauhoittui helposti rentoon kävelyyn. Hyvällä mielellä lopetimme tämänkin retken.




Kokeilen nyt vuoden ajan, onko Teron myymillä St Hippolytin rehuilla vaikutusta kavion kuntoon. Ensin teetin ilmaisen ruokintasuunnitelman St Hippolytin Elena Autiolla. Ruokintasuunnitelman saa tilattua täyttämällä lomakkeen Annahoivaa.fi-sivulla. Elenalla ei juuri ollut korjattavaa ruokintaan, joten kokeillaan rehumerkin vaihdosta. Lisäksi kokeilemme, vahvistaako minulle uusi tuote Ungulat kavioita. St Hippolytin rehut ovat minulle jo tuttuja ja laadukkaiksi todettuja. En ole kuitenkaan kovin merkkiuskollinen ja olen syötellyt milloin mitäkin kivennäistä.Oikeastaan olen ennakkoluuloinen jäärä, mitä hifistelyyn tulee. Totesinkin Terolle, että mikäli kavioiden kunto paranee vuoden aikana, tuotteet todellakin toimivat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!