Matkakertomus: hevoskaupoilla

Jo viime syksynä päätin, että seuraava meille muuttava eläin on ostoaasi. Muuliprojektin Kaisa on ollut korvaamaton apu mahdollista aasia katsoessa. Voin muuten suositella Kaisan tulevaa aasikurssia, se on todella kattava ja mielenkiintoinen seurata! Tiedän, koska olen ollut pilottiyleisönä.

Aasikuumeen lisäksi tilalla on ollut hevoskuumetta ilmassa. Asiakas löysi mukavan näköisen myytävän hevosen. Hän oli sopinut menevänsä katsomaan hevosta ja pyysi minua mukaan. Puhuimme siitäkin mahdollisuudesta, että mikäli helmi sattuisi löytymään, voisin mahdollisesti osallistua hevosen ostoon, sillä Vetkale on jättänyt lommon hevosmäärään. Tarvitsen Nasun lisäksi toista rauhallista hevosta sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan.

Määränpäämme oli Kainuussa. Ajattelin, että käydään nyt sitten katsomassa useampaakin hevosta, kun kerran sinne suuntaan mennään. Laitoin puskaradion laulamaan ja yritin sen kautta etsiä asiakkaalle sopivaa kaviokaveria, varauksellisesti myös ehkä kenties mahdollisesti myös itselleni. Sain mielenkiintoisen viestin.

Pari yötä valvoskelin, sillä mielessäni seisoi vakaasti musta, uljas ruuna. En vain saanut unta.

Heinäkuisena lauantaina lähdimme matkaan asiakkaan ja hänen tyttärensä kanssa. ”Hyvä ilma lähteä ostamaan hevosta” sanoi asiakas, ja niin lähdimme ajelemaan. Matkalla pidimme pari pikkupysähdystä ja olimme melko hyvissä ajoin katsomassa uljasta mustaa norjalaista kylmäveriruunaa. Valitettavasti ruunan omistaja oli jumissa merellä. Myräkkä ja siitä johtuvat valtavat aallot estivät häntä palaamasta maihin. Tapaaminen sujui kuitenkin hyvin tallinpitäjän avustuksella sekä omistajan kanssa videoyhteyden päässä.

Laitumella meitä odotti upea musta ruuna. Se lähti kiltisti mukaani. Se käveli samaa tahtia kanssani, hengitti samaan tahtiin ja oli vaikuttava. Se antoi varustaa kiltisti ja sieti suurta naislaumaa ympärillään. Selässä tuntui riemukkaalta. Se liikkui ylväästi ja lennokkaasti, seurasi istuntaa tarkasti ja oli vain kertakaikkisen hurmaava. Omaa tahtoakin oli ja hyvä niin.

Asiakaskin kokeili ratsastaa tyttärensä kanssa. Kaikki olimme vaikuttuneita, hengästyneitä suorastaan. Asiakas kuitenkin totesi, että hevonen ei ollut hänelle se oikea.

Pidimme tauon Vaalan ABC-asemalla, koska asuin Vaalassa aikanaan. Piti päästä kokemaan jälleen ABC:n hurmaa! Koetimme tyhjentää mielemme hurmaavasta ruunasta ja mennä seuraavaan paikkaan avoimin mielin. Siellä meitä odottaisi suuri ponitamma. Innostus alkoi nousta autossa matkan jatkuessa.

Ikävä kyllä tammankaan omistaja ei päässyt paikalle, mutta hänen miehensä pääsi. Saimme vapaat kädet tehdä mitä haluaisimme. Tamma laidunsi kaukana, se näytti hyvin suloiselta.

Menimme hakemaan heppaa laitumelta. Meille kerrottiin, että tammalla on tapana näyttää peräpäätä, mutta sitä ei tarvitse pelätä, sillä se haluaa vain rapsutusta. Tamma lähestyi meitä. Kun se huomasi riimunnarun, se todellakin käänsi meille peräänsä. Emme ehtineet ajatellakaan rapsutuksia, sillä se juoksi jo karkuun.

Ja juoksi karkuun.

Katselimme hetken laitumen kasvustoa ja rupattelimme. Kun olimme ollenkaan tamman suunnallakaan, se juoksi aina vain karkuun.

Tamman muuttaminen meille ei tuntunut enää ihan kuningasidealta, vaikka söpö se oli kuin mikä. Sanoimme miehelle, että kemiat eivät nyt oikein kohdanneet ja jatkoimme matkaa.

Olimme vähän hepulissa. Väsyttikin jo ja kaikki jännitys purkaantui hihityksenä. Meillä oli vielä yksi tärppi ja paljon odottamani ohjelmanumero edessä: huoltoasematreffit eläintenkouluttaja Heta Rautiaisen! Kerkesimme vaihtaa pikaiset kuulumiset ja tietenkin hihittää. Ehdimme myös puhua ihan hevosten koulutuksellisista ja terveydellisistä kysymyksistä, eli aika tehokkaita olimme. Kiitos Heta tapaamisesta!

Kotimatkalle pääsimme illalla. Vaihdoimme kuskia tunnin välein. Pysähdyimme Puolangan Pessimismitalossa, kahvi tarjoiltiin pöytään asti. Ikävä oli omia hevosia ja pääsinkin sitten sopivasti iltatallipuuhiin puolen yön paikkeilla.

Seuraavana päivänä tein kaupat. Asiakas ei löytänyt itselleen hevosta, enkä minä löytänyt itselleni aasia. Mutta tämä meni juuri hyvin näin.