Siirry pääsisältöön

Synkän kevään jälkeen

Heipähei. Muistatteko Hevostilan emännän? Täällä sitä ollaan edelleen hengissä, blogihistorian pisimmän hiljaiselon jälkeen. Edellinen postaukseni kertoi siitä, miten Vetkaleen kuolema vaikutti hevoslaumaan. Nyt jälkikäteen voin kyllä todeta, että minuun se vaikutti lamauttavasti. Kaikki into kirjoittaa hävisi. Lisäksi tein tukka putkella pitkiä työpäiviä ja ihmisperheessäkin vietettiin surujuhlaa mustissa vaatteissa. Aikamoinen kevät. Onneksi pieni tyttösemme toi siihen paljon riemua.

Työputki puutarhalla on ohi ja olen tehnyt taas jonkin verran hevostöitä. Vetkale oli iso menetys myös hevostöissä. Vetkale oli minulle kaikki kaikessa ja ehkä siksikin, mutta myös sen tyyneyden takia, toiminnan sielu. Jäimme kaikki hieman tuuliajolle. Siinä mielessä korona sattui sopivaan saumaan, meillä oli aikaa toipua rauhassa. Hyvin meillä on sujunut tällä porukalla. Kuitenkin lauma ja minä tarvitsemme tyyntä ruunaa ystäväksemme, ja kuka tietää, ehkä sellainen kirmaa tarhassa piankin.


Nasun ja Koipeliinin kanssa on ollut mukavaa. Koipeliini poti ihan mahahaavaa kaikesta muutostressistä, joten olen hoivaillut poikaa ja edennyt sen ehdoilla. Se söi lääkekuurin haavaansa ja käytös on muuttunut paljon rauhallisemmaksi. Olen itse asiassa ratsastanut sillä ilman taluttajaa jo tallin ovelta lantalalle asti hyvillä mielin, vasta kuurin loputtua. Matka ei ole pitkä, mutta minulle ja Koipeliinille suuri saavutus. Koipeliinillähän on ratsastettu ennenkin, mutta minulle tuli tunne, että kaikki olisi syytä aloittaa alusta. Oleminen täällä oli niin ylivirittynyttä alkuun. Nyt viritymme toistemme taajuudelle ja aloitamme puhtaalta pöydältä. Pidän Koipeliinia vähän koekaniinina myös eläintenkouluttajan opintoja ajatellen.

Nasun kanssa on ollut hauska maastoilla. Olemme maastoilleet Pikkuissikan kanssa. Olemme muun muassa joutuneet keskelle sotaharjoitusta. Lisäksi ohitsemme kuljetettiin rekalla kokonaista mökkiä. Ilmeisesti tammat ovat siedättyneet hyvin erilaisiin ärsykkeisiin ja saavat paljon tukea toisistaan. Kumpikaan episodi ei ollut niille juttu eikä mikään.


Puutarha on muuttunut kauniiseen suuntaan, jos vertaa viime kesänä säätämiini systeemeihin. Kasvimaalla kasvaa paljon vihanneksia ja vähän rikkaruohoja, kesäkukat kukoistavat ja perennapenkit alkavat siistiytyä yksi kerrallaan. Oli muuten haastavaa olla puutarhassa töissä ja yrittää olla ostamatta ihan kaikkia ihanuuksia kotiin. 

Kesä hevostilalla jatkuu vielä. Syksyn tullen olen hoitovapaalla ja teen hevostöitä, tammikuussa palaan sitten takaisin opetusmaailmaan ja jatkan hevostöitä. Huomaan itsekin jo toipuvani, sillä mieleni ideoi jo paljon uutta ja kipinä hevostoiminnan kehittämiseen ei suinkaan ole sammumaan päin, ei ollenkaan.

Kommentit

  1. Ihana kuulla sinustakin. Olen tasaisin välein miettinyt, mitä teille kuuluu.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla teistä! Ja myös siitä, että uusia ideoita alkaa muodostua raskaan kevään jälkeen :)

    Tuota itsekin välillä pohdiskellut, että miten sekaisin lauma (ja ihmiset) mahtaa mennä sitten kun pappahevosen (nyt 27v), tyynen laumanjohtajan, on aika siirtyä vihreille laitumille :(
    Mutta onneksi (ja välillä ihmisten kauhuksi :D ) jalka nousee vielä kepoisasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!

      Vaikea sanoa, kumpi meillä oli enemmän sekaisin, lauma vai ihminen. Toivotaan pappahevoselle lukuisia riemukkaita päiviä <3

      Poista
  3. Itse olen myös päätynyt sotaharjotuksen keskelle hevosen kanssa. Onneksi tais olla välirauha päällä niin pystyimme poistumaan takavasemmalle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!