Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2020.

Synkän kevään jälkeen

Heipähei. Muistatteko Hevostilan emännän? Täällä sitä ollaan edelleen hengissä, blogihistorian pisimmän hiljaiselon jälkeen. Edellinen postaukseni kertoi siitä, miten Vetkaleen kuolema vaikutti hevoslaumaan. Nyt jälkikäteen voin kyllä todeta, että minuun se vaikutti lamauttavasti. Kaikki into kirjoittaa hävisi. Lisäksi tein tukka putkella pitkiä työpäiviä ja ihmisperheessäkin vietettiin surujuhlaa mustissa vaatteissa. Aikamoinen kevät. Onneksi pieni tyttösemme toi siihen paljon riemua. Työputki puutarhalla on ohi ja olen tehnyt taas jonkin verran hevostöitä. Vetkale oli iso menetys myös hevostöissä. Vetkale oli minulle kaikki kaikessa ja ehkä siksikin, mutta myös sen tyyneyden takia, toiminnan sielu. Jäimme kaikki hieman tuuliajolle. Siinä mielessä korona sattui sopivaan saumaan, meillä oli aikaa toipua rauhassa. Hyvin meillä on sujunut tällä porukalla. Kuitenkin lauma ja minä tarvitsemme tyyntä ruunaa ystäväksemme, ja kuka tietää, ehkä sellainen kirmaa tarhassa piankin. Na