Siirry pääsisältöön

Miten yhden hevosen kuolema vaikuttaa laumaan?


Kun edellisessä postauksessa kehuin hevosten sopeutumista Vetkaleen kuolemaan, joudun nyt vähän vetämään sanojani hieman taakse. Lauma on edelleen sopuisampi kuin Vetkaleen aikaan ja keskinäistä sähläystä on vähemmän. Koipeliini on kuitenkin reagoinut Vetkaleen kuolemaan huomattavasti.




Vetkale oli hyvin hallitseva hevonen. Se oli useimmiten tyyni ja suhtautui rauhallisesti poikkeustilanteisiin. Koipeliini on nyt selvästi ottanut itselleen orin aseman. Se huolehtii tammoista todella hienosti. Huolehtiminen on kuitenkin liiallista. Maha meni löysäksi. Pari ensimmäistä viikkoa meni niin, että Koipeliini unohti itse syödä, kun sen piti havahtua jokaiseen mahdolliseen ääneen. Jos toinen tamma lähti tarhasta, saati sitten molemmat, se juoksenteli holtittomasti ja kiljui kammottavalla äänellä. Valmiiksi hoikassa hevosessa syömättömyys alkoi näkyä heti. 

Jos otin Koipeliinin talliin syömään omia lisäruokiaan, se ei voinut keskittyä. Niinpä olen nyt jonkin aikaa pitänyt hevosia päivittäin tallissa muutaman tunnin ajan. Koipeliini on saanut rauhoittua, tytöt eivät karkaa mihinkään ja ympärillä ei tapahdu koko ajan jotain. Tammat ovat tallissa usein vähän turhautuneita, mutta yllättävän hyvin niilläkin on mennyt. Tämä rutiini on tehnyt selvästi hyvää. Kokko porukka menee aina mielellään ulos tallituntien jälkeen.




Koipeliini muuttui myös säikyksi. Se ei jaksanut keskittyä yhtään mihinkään. Se piti vahtia ja reagoi kaikkeen. 

Onneksi muutos parempaan on jo havaittavissa. Hevoseni on alkanut taas syödä. Tammojen työskentely tarhan ulkopuolella ei ole enää maailmanloppu. Eilen Koipeliini keskittyi ensimmäistä kertaa kanssani työskentelyyn normaaliin tapaan. Nyt kaikki työskentely tapahtuu jalkaisin, selkäännousujen kanssa jatketaan sitten, kun tilanne on täysin tasainen. 

Koipeliinissa näkyy aika paljon orimaisia piirteitä. Se haistelee ilmasta tammahajuja hyvin orimaisesti ja on muutenkin kovin suora. Se onkin ruunattu melko myöhään. Hyvin vakaa ruunakaveri tekisi sille hyvää, tai sitten tähän auttaa aika. 

Kommentit

  1. Ikävää että Koipeliini alkoi ylihuolehtimaan ja vähensi syömistään, mutta hyvä että tilanteeseen on löytynyt ratkaisu! Uskon että tilanne alkaa varmasti tasoittumaan ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ja eiköhän! Onneksi ne olivat Nasun kanssa erottamat ystävykset jo ennen Vetkaleen kuolemaa, sekin helpottaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!