Siirry pääsisältöön

Elämä jatkuu


Ikävöin Vetkaletta edelleen valtavasti. Olo alkaa kuitenkin olla jo tyynempi, enää ei itketä joka kerta ulos mennessä. Edelleen tuntuu, että laumasta puuttuu jotain, koska nyt ulos mennessäni on kovin hiljaista ja hevoset puuhaavat omia asioitaan. 

Tavallaan se on hyvä noin. Hevosilla on keskenään hyvät systeemit ja ihminen on tervetullut lisä. Tämä kolmikko ei ole mieleltään mitenkään erityisen riippuvainen ihmisestä. Nyt huomaan, millaisen sählingin Vetkale sai aikaan vaikkapa heinätilanteessa. Nämä kolme ovat jossain ja katsovat vähän hämmästyneenä että ahaa heinää ja ihminen, kiva juttu.




Vaikka Vetkale on poissa, minulla on edelleen ihanat hevoset huolehdittavana. Kolmikon hoito aiheuttaa pientä päänvaivaa. Koipeliinin pitäisi lihoa jonkin verran, Nasun laihtua reilusti ja Pikkuissikan pysyä samoissa mitoissa. Jaan heinää Koipeliinin mittapuulla, mikä tarkoittaa sitä, että Nasu syö liikaa. Olen ehtinyt liikuttaa Nasua nyt melko hyvin, mutta ihan se ei riitä. Todennäköisesti otan hevoset joksikin aikaa talliin yöksi tai muutamaksi tunniksi päivällä, kunhan tuo paksu lumikerros sulaa ja alkaa muta-aika. Pääsee tarhakin sitten kuivumaan vähän nopeammin. Toinen vaihtoehto on pitää Nasulla kuonokoppaa joitain tunteja, mutta sekin tuntuu ikävältä. En myöskään haluaisi tarhata ketään yksin.




Neljä hevosta oli kätevä määrä. Kun kaksi oli retkellä, kahdesta oli toisilleen seuraa. Minua jännitti, miten läheisriippuvainen Koipeliini pärjää yksin tarhassa, kun tammat työskentelevät yhdessä. Olemme kokeilleet kerran ja yllättäen se meni hienosti. Kun kokeilin aikaisemmin jättää Koipeliinin heinän kanssa talliin muiden työskennellessä, se hyppi seinille. Nyt tarhassa se oli kuitenkin ihan rauhallinen, söi omat lisäheinänsä ja katseli vähän tavallista valppaampana ympärilleen. 

Kyllä tästä selvitään.

Kommentit

  1. Hevonen jättää valtavan, hevosen kokoisen reiän sydämeen ja suru on kurja kaveri. Onneksi se kulkee rinnalla aikansa ja tekee tilaa muistoille. Muistojen voimalla jaksaa palata siihen arkeen josta puuttuu palanen, hevosen kokoinen.

    Olen yhden hevosen taluttanut klinikalle ja palannut sieltä yksin. Muistan edelleen miten raskasta pelkkä hengittäminen oli.
    Voimia kevääseesi <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!