Kun edellisessä postauksessa kehuin hevosten sopeutumista Vetkaleen kuolemaan, joudun nyt vähän vetämään sanojani hieman taakse. Lauma on edelleen sopuisampi kuin Vetkaleen aikaan ja keskinäistä sähläystä on vähemmän. Koipeliini on kuitenkin reagoinut Vetkaleen kuolemaan huomattavasti. Vetkale oli hyvin hallitseva hevonen. Se oli useimmiten tyyni ja suhtautui rauhallisesti poikkeustilanteisiin. Koipeliini on nyt selvästi ottanut itselleen orin aseman. Se huolehtii tammoista todella hienosti. Huolehtiminen on kuitenkin liiallista. Maha meni löysäksi. Pari ensimmäistä viikkoa meni niin, että Koipeliini unohti itse syödä, kun sen piti havahtua jokaiseen mahdolliseen ääneen. Jos toinen tamma lähti tarhasta, saati sitten molemmat, se juoksenteli holtittomasti ja kiljui kammottavalla äänellä. Valmiiksi hoikassa hevosessa syömättömyys alkoi näkyä heti. Jos otin Koipeliinin talliin syömään omia lisäruokiaan, se ei voinut keskittyä. Niinpä olen nyt jonkin aikaa pitänyt hevosi