Siirry pääsisältöön

Vetkale



Lopulta tuli se päivä, kun minun piti myöntää itselleni, että mitään ei ole enää tehtävissä Vetkaleen hyväksi. Cartrophen vaikutti muutaman päivän ajan piristävästi ja Vetkale veti tarhassa joitain ihmeellisiä pukkisarjoja. Näiden muutaman päivän jälkeen sen ilme oli edelleen kipeä. Vetkale ei yleensä näyttänyt kipua, ei edes silloin, kun Asseri mursi sen puikkoluun. Voin vain kuvitella, kuinka paljon nivelen murtunut koukku on pistänyt jokaisella askeleella. 

Varasin siis lopetuksen. Viimeisten päivien aikana minun ei tarvinnut vatvoa, että onko ratkaisu oikea. Murtunut hammas oli jo tiedossa. Viimeisenä niittinä kaviot murtuivat pari päivää ennen lopetusta kengityksestä huolimatta. Vetkaleen luusto oli tullut tiensä päähän. Diagnoosin toteamisen jälkeen Vetkale sai neljä vuotta lisäaikaa ja ne vuodet olivat hyviä. 




Vaikka tiedän, että ratkaisu oli oikea, kyllä tämä ottaa koville. Vetkale on ensimmäinen hevoseni ja meillä oli aivan ainutlaatuinen suhde. Sain eilen jaetun muiston hevostilan nettisivuille: ”Muistan sinun ja Vetkaleen ensikohtaamisen. Siinä sielut kohtasivat <3” Ja näin se todellakin oli. Olin ehtinyt työskennellä Vetkaleen kanssa muutaman minuutin, kun ilmoitin, että rakastan tätä hevosta. Hevonen seisoi tyytyväisenä ja huokui samaa.

Vetkale on opettanut minua valtavasti hevosista ja niiden omistamisesta. Olen kokenut sen kanssa lukemattomia seikkailuja ja käyttänyt lukemattomia kertoja eläinlääkärin palveluja. Se oli tekijä. Kun hevoset karkasivat vanhalla tallilla, Vetkale suunnisti tappelemaan orin kanssa. Se oli tavallaan koko perheen hevonen, se rakasti ihmisiä. Kuka tahansa pystyi toimimaan sen kanssa turvallisesti. Parhaana aikanaan se oli vilkas ratsu, joka ei aina malttanut pysähtyä, joten ratsastus oli oma taiteenlajinsa. 

Vetkaleen takia me asumme nyt maalla. Se oli niin rakas, että halusin sen kotiin. Vetkaleen takia opiskelin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi. Vetkale on todistanut myös naimisiin menoa ja tyttäreni ensimmäisiä kuukausia. Se hirnui aina kun tulin ulos talosta tai palasin asioilta. Koipeliinin ensimmäisinä viikkoina täällä Vetkale auttoi minua pitämään jöötä, kun Koipeliini yritti tunkea tarhasta mukaani väärään aikaan. Vetkale ajoi sen kauemmaksi, kun koki sen tarpeelliseksi. 

Laumassa menee tällä hetkellä yllättävän hyvin. Kovin hiljaista siellä on, koska äänekäs pulisija on poissa. Hevoset vaikuttavat tyytyväisiltä, ne eivät kärky portilla. Niillä on ihan omat jutut meneillään. Jopa Pikkuissikka ja Koipeliini näyttävät olevan ystävällisissä väleissä. Kai ne ovat aistineet Vetkaleen hädän.

Rakasta ystävää on ihan valtava ikävä. Hyvää matkaa Vetkale <3

Kommentit

  1. Osanotto suureen suruun! Ratkaisu oli kuitenkin varmasti ainoa oikea ja voit olla iloinen, että pystyit antamaan Vetkaleelle hyvät viimeiset vuodet. <3

    VastaaPoista
  2. Otan osaa suureen suruusi!
    Minulla on vähän samanlainen tarina tuon 23-vuotiaan Nette-tammani kanssa. Minäkin olen sen ansiosta opiskellut Spht-ohjaajaksi ja perustanut yrityksen. Sydän särkyy jo kun ajattelenkin sitä päivää kun siitä täytyy luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Toivottavasti saat Neten kanssa vielä monia ihania vuosia. Olen seurannutkin toimintaasi Instassa, mutta nyt vasta älysin, että sinulla on myös blogi. Onpa kiva lukea sitä! Pikaisen lukemisen perusteella meillä näyttäisi olevan paljon yhteistä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!