Siirry pääsisältöön

Totuus tulevan eläintenkouluttajan kissoista

”No nyt on mennyt ihan mahottomaksi noiden kissojen kanssa” sanoi mies, kun Sarvikuono käveli makuuhuoneeseemme (yleensä kissoilta suljettu) ja löi oven perässään kiinni. Tunnin päästä neiti oli taas valmis tulemaan luvallisille vesille, silloin se maukui vaativasti suljetun oven takaa. 

Ennen lapsen syntymää tämä talo oli kissojen valtakunta. Nykyinen hoitopöytä oli kissojen pöytä, sohva kissojen sohva. Lapsi valloitti kesällä kissojen tilat, mutta nyt kissat valtaavat taloaan takaisin.


Kuva: Lentävät sardiinit

Kissoja löytyy toisinaan syöttötuolista ja sitteristä. Vaunuihinkin ne yrittävät, mutta ne ovat jo sentään ehdoton ei, vaikka välillä makuupussista onkin löytynyt aika karvainen lapsi (eri aikaan ihmislapsen kanssa). Toisinaan kissat kulkevat mukana vaunuissa alatasanteella lapsen nukkuessa kopassa. Kissat hyppivät kirjahyllyssä, ja jos joku vieras sattuu istumaan kissojen tuolilla, kissat kävelevät tuoleilleen joka tapauksessa, vaikka sitten vieraiden yli.




Keskiviikkona oli kengityspäivä. Pikkuissikan ihminen ja Nasun vuokraaja hoitivat kengitysrumban kengittäjän kanssa. Minä laittelin lapsen kanssa kahveja valmiiksi. Löysin kaapista korppuja ja katoin kauniisti. Lapsi halusi maitoa. Ja heti sillä hetkellä, kun olin sohvalla jumissa, kissat haistoivat korput, nappasivat molemmat yhden ja alkoivat pallotella niillä pöydällä. En ehtinyt estää. En tarjonnut niitä korppuja, hain uudet vasta, kun porukkaa tuli sisälle. Putsasin myös pöydän.

Toisaalta kissat ovat todella kultaisia ja seurallisia. Ne ovat ystävällisiä. Niiden kanssa on hauskaa ja ne rakastavat perheen keskellä oleilua. Uskon, että meillä kaikilla on mukavampaa, kun emme niuhota sellaisista asioista, millä ei oikeastaan ole väliä. Muutama sääntö meillä kuitenkin on: makuuhuone on vain ihmisille (lapsen sänky on siellä), vaunuihin ei mennä, hellalla ja tiskialtaassa ei kävellä ja ruokapöydällä ei istuta silloin, kun ihmiset ovat kotona. 

(Tässä vaiheessa tämä kirjoitus katkesi, kaksi kissaa oli matkalla vaunuihin. Lapsi on isänsä kanssa, joten ei hätää.)




Ne ilmaisevat mielipiteitään vapaasti, mikä on minusta vain hyvä. Eipähän tarvitse arvailla. Meillä onkin sopuisaa. Ja kyllä ne sietävät meiltäkin paljon: lohduttavat huonoina hetkinä, lämmittävät jalkoja ja ovat varastamatta sushia, vaikka selvästi haluaisivat. 


Kommentit

  1. En oikein koskaan ole ymmärtänyt kissoja, mutta nyt olen alkanut enemmän ja enemmän pitää niistä, kun anopin kissan touhuja seurannut. Hämmentävää tällainen muutos :D
    Mutta ehkä joskus voisin sittenkin taipua siihen, että olisi itsellä kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään mieltänyt itseäni kissaihmiseksi ennen kuin nämä kaksi muuttivat meille hieman yllättäin. Ja nyt voin vain ihmetellä, että miten koskaan olen osannut elää ilman kissoja <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!