Siirry pääsisältöön

Koronan ensimmäiset vaikutukset hevostilalla


Kaikki puhuvat koronasta. Minunkin ajatusmaailmani pyörii sen ympärillä nyt ihan koko ajan. Seuraan uutisia entistäkin tarkemmin. Korona on jo tuonut muutoksia hevostilan arkeen.

Keskiviikkona olin vielä kokouksessa, jossa suunnittelimme innolla tulevan kevään työprojekteja. Korona tuntui vielä aika kaukaiselta uhalta, joka vaikuttaa lähinnä matkailualaan. Torstaina sitten tilanne levähti ja koronatodellisuus iski kunnolla tajuntaan.


Torstaina hallitus suositteli muun muassa välttämään kaikkea ei-pakollista harrastustoimintaa. Kaikki tiedämme, että moni pienyrittäjä ja myös isompi yritys on hädässä tämän ohjeen myötä. Hevosyrittäjät ovat ratkaisseet tilanteen monin tavoin. Jotkut ovat sulkeneet tallit kokonaan, toiset jatkavat kuten ennenkin, osa sallii vain ratsastuksen ja jotkut ottavat vain yksilöasiakkaita. Mitä olen netistä vakoillut, moni on muuttanut tuntien peruutusehtoja. Minua hirvittää kaikkien hevosyrittäjien puolesta, kuten muidenkin yrittäjien. Tämä vaikuttaa nyt ihan kaikkiin.

Pohdiskelin tovin omaa yrittäjyyttäni. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että äitiysloma suojaa toimeentuloani vielä hetken ja vakituinen työpaikkakin on odottamassa sitten kevään jälkeen. Totesin, että toimeentuloni ei riipu sunnuntaityöpäivistäni. Voin luopua niistä hetkeksi, vaikka toki ansionmenetys noilta päiviltä tuntuu. Peruin opetuksen ainakin äitiyslomani loppuun asti, eli näin aluksi yli kuukauden pätkältä. Pikkuissikan omistaja ja Nasun vuokraajat saavat käydä tallilla niin halutessaan.

Jos hevostoiminta olisi ainoa tulonlähteeni, en olisi voinut perua opetusta yhtä kevein mielin. Todennäköisesti olisin jatkanut toimintaa hygieniaan erityistä huomiota kiinnittäen niin pitkään, kuin se olisi ollut mahdollista. Olisin ehkä perunut muutaman sellaisen asiakkaan, jotka tarvitsevat paljon tukea hevosen kanssa, ehkä myös ryhmät. Tai ehkä kaiken. Vaikea sanoa. 

Minun terveyteni on hyvä ja tietääkseni en kuulu riskiryhmiin. Koronan oireet ovat monilla lievät. Koen silti, etten tiedä asiasta tarpeeksi, vaikka luenkin uutisointia lähes hysteerisesti. En ole peloissani itseni puolesta, mutta joidenkin läheisteni puolesta kyllä. Toivoisin pysyväni terveenä, jotta lapsesta ja hevosista huolehtiminen onnistuu mahdollisimman helposti. 

Viihdyn kotona ja käyn harvoin missään, joten mahdollinen kotiaresti ei ainakaan vielä tunnu ajatuksena pahalta. Toki se harmittaa todella paljon, jos en voi tavata vaikkapa kaikkia perheenjäseniäni viikkoihin tai kuukausiin. Kesän kuviot ovat jo muuttuneet. Minun piti luennoida kesällä Ruotsissa tutkimuksestani, mutta konferenssin peruuntuminen ei harmita nyt ihan ollenkaan. Kaikkien kuvioihin on tullut muutoksia ja nämä työmatkat ovat nyt ihan pientä verrattuna oikeisiin ongelmiin. Olo on hieman epävarma kevään hauskoista työkuvioista. Saavatko asiakkaat liikkua, saanko minä tehdä töitä? Kuinka tiukaksi toimeentulo menee? Mutta turvallisuus on tärkeintä ja mieluummin otan vastaan suuret varotoimet ja tiukemmat ajat kuin huomaan meidän olevan selviytymistaistelussa. 

Huomaan jo miettiväni, mitä töitä voisin tehdä kotoa käsin, mitä uutta voisin luoda. Tutkimustani voin ainakin edistää. Nyt lisääntyneen vapaa-aikani käytän siten kuin muutenkin tekisin. Puuhailen hevosten kanssa, luen kirjoja (ensi viikolla postin pitäisi tuoda kaksi, sen jälkeen pitänee lukea e-kirjoja), kirjoitan blogia, oleilen perheeni kanssa. Puutarhakausi ei ala täällä vielä pitkään aikaan, mutta lehtiä voi onneksi jo selailla. Jos aika käy pitkäksi, netissä on paljon verkkokursseja vaikkapa yrittäjyyteen tai kirjoittamiseen liittyen, samoin kuin hevosiin ja muihin eläimiin. Nyt on myös paremmin aikaa tehdä eläintenkouluttajan opintoja olettaen tietenkin, että pysymme toimintakykyisinä. 

Pysytään turvassa, pidetään huoli toisistamme <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal