Siirry pääsisältöön

Paluu työelämään äitiysloman jälkeen - taiteilua unelmahommasta toiseen


Ennen jäämistäni opintovapaalle onnistuin tekemään luokanopettajan työstäni aivan unelmien työn. Tietenkään kaikki ei ollut itsestäni kiinni, vaan kaikki vaikutti kaikkeen. Luokka oli ihana ja työyhteisöni ja johto sallivat itseni toteuttamisen. Viimeisen vuoden lukujärjestys sisälsi lähinnä itselleni mieluisimpia aineita. Sain opettaa draamaa haltiakorvat päässä, käydä konserteissa ja teatterissa. Pääsin vaeltamaan ja jopa viikoksi Islantiin. Ei huono. 


Työkaverit nätissä rivissä.


En siis voi valittaa työstäni. Halusin kuitenkin kokeilla muuta, tehdä vielä enemmän itseni näköistä työtä minua erityisesti kiinnostavien asioiden, eli hevosten parissa. Sain Suomen kulttuurirahastolta mittavan apurahan hevosavusteisuuden tutkimiseen ja uskalsin jäädä opintovapaalle. Samaan aikaan muutimme maalle ja hevoset muuttivat meille. Tein pienimuotoisesti hevosalan yrittäjyyttä ja toimittajan töitä Heportteriin väitöstutkimuksen ohella. Ja sitten jäin äitiyslomalle. 

Vanhempainvapaa on aika yleinen paikka muuttaa oman uran suuntaa. Lapsen kanssa ollessa ilman mitään kiirettä mihinkään on aikaa pohtia omaa elämäänsä, omia töitään. Moni tekee vanhempainvapaan aikana tai lopuksi liikkeitä vaihtaakseen uran suuntaa tai ehkä kokonaan alaa. Itse olen tehnyt eläintenkouluttajan opintoja harrastusmielessä. Minä en ole kokenut kovin radikaalia muutosta ajatuksissani mihinkään, kaikessa on puolensa. Vakituinen opettajan paikka on aina varmuutta tuova ja aivan hauska työ. Ja samalla mielessä pyörii väitöstyön loppuun saattaminen ja muutama muu projekti. 

Kahden kuukauden päästä loma loppuu ja lapsen isän on aika jäädä kotiin. Ajoitus ei ole ihan paras mahdollinen, jos miettii minun töihin paluutani. Tuntuisi tyhmältä ja epäreilulta sekä sijaistani että oppilaita kohtaan, että hyppäisin takaisin ohjaksiin juuri ennen kevätjuhlaa, kahden vuoden poissaolon jälkeen. Tuntuisi kummalliselta aloittaa tutustuminen uuteen luokkaan huhtikuun lopussa, yhden kuukauden takia. Tietenkin minulla on ansaintamahdollisuus ja kaikkea ei pitäisi pohtia liikaa muidenkaan kannalta, mutta tuntuu kivalta toimia niin, että minulla on reilu olo.

Loppukevät on siis hyvä tilaisuus tehdä muuta. Saimme työnantajani kanssa sovittua minulle lisää vapaata, tällä kertaa virkavapaan muodossa. Loppukevään voin siis tehdä töitä täysipäiväisenä yrittäjänä ja kokeilla ainakin hetken aikaa, miltä se tuntuu. Jos menee ihan pieleen, työpaikka on silti olemassa.


Kollegani tällä hetkellä.

Lomaa on vielä kaksi kuukautta, mutta alan hiljalleen valmistautua. Sunnuntaityöpäiväni ovat olleet täysiä koko vuoden ajan sen kummemmin mainostamatta. Aika hyvin äitiyslomalaiseksi! Nyt pitäisi sitten hiljalleen aloittaa suunnittelu ja tiedottaminen siitä, että kalenterissani on pian tilaa. Ja asiat tuntuvat rullautuvan jo nyt aika mukavasti. Kuinka ollakaan, olen juuri aloittamassa kahdessa eri hevosiin liittyvässä hankkeessa, joista ainakin toinen työllistää minua mukavasti toukokuussa ja toinen todennäköisesti joskus myöhemmin. Kerron näistä hankkeista lisää ajallaan.

Yksi apurahahakemus tutkimusta varten on vetämässä ja toinen valmistumassa, ja toisaalta koulumaailman hauskat projektit alkavat pyöriä hiljalleen mielessä. Eli katsotaan. Oli niin tai näin, se on hyvin kuitenkin niin.

Kommentit

  1. Vau, en malta odottaa millaisia tuloksia saat hevosavusteisuudesta aikaan! Hevoset tekevät ihmeitä jokaiselle, ja voivat rohkaista niin monessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on totta, hevosista on todella suuri apu monessa asiassa. Minua kiehtoo koko ajan enemmän, miten toimintaa voisi kehittää sellaiseksi, että hevonen saisi toiminnasta vähintään yhtä paljon kuin ihminen.

      Mielenkiintoinen blogi sinulla! Jostain syystä näen sen nyt ensimmäistä kertaa, mutta näyttääpä hyvältä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!