Siirry pääsisältöön

Pakkasterveisiä


Tämän talven lauhuus on vaikuttanut hevosten pitoon myös täällä pohjoisessa. Vuosi sitten paukkupakkasta tuntui riittävän viikkotolkulla. Hevoset tarkenivat, mutta minulla paleli. Juomakupit jäätyivät jopa tallissa ja siitä seurasi pieni vedenpaisumus. Tänä vuonna hyvin kylmää on riittänyt ihan vain muutamana yksittäisenä päivänä.




Noina muutamana pakkaspäivänä olen hieman tavallista työllistetympi, mutta vain hieman. Suurimman organisoinnin aiheuttaa se, että pientä vauvaa ei voi viedä ulos ihan kauhean jäätävään pakastimeen. Niinpä hoidan päivän heinäsatsin puoliksi juosten, sillä hetkellä, kun lapsi nukahtaa päiväunilleen. Vettä pitää vaihdella tiheämmin ja heinää kuluu tavallista enemmän.

Nuo meidän kylmäverisemme eivät sano pakkasesta mitään. Koipeliinia olen loimittanut kylmimmillä keleillä. Se on yllätyksekseni kasvattanut niin paksun talviturkin, että se on rento ja hyväntuulinen jopa -20 lukemiin asti. Siitä kun pakkanen kiristyy, se sinkoilee ja palelee. Oman mielenrauhani vuoksi olen loimittanut sitä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kun se saapui, vatvoin muutamana iltana, laittaako loimea vai ei. Mies tuumasi, että laita, koska muuten laukon kuitenkin yöllä loimittamassa ja kyttäämässä palelun merkkejä. En laittanut. Pakkanen kiristyi, kun olin menossa nukkumaan. Laukoin sitten yöllä loimittamassa sitä ja kyttäämässä palelun merkkejä. Sen jälkeen olen yrittänyt ennakoida. 

Kovin monena päivänä ei ole tarvinnut pelailla loimien kanssa. Olen tyytyväinen, vaikka tämä lauhuus ihmetyttääkin! Loimisäätämisen lisäksi minulla on pakkaspäivinä kaksi muutakin ohjelmanumeroa: tarhan tarkempi siivous (paras mahdollinen keli, kun lunta ei tule lapion mukana) ja Nasun kanssa puuhastelu. Nasu on laihtunut kivasti ja se on ratsastaessa mukavan eteenpäin pyrkivä. Olemme aloittaneet laukannostoharjoitukset. Vuokraajat ovat tehneet onnistuneita nostoja maastossa, minä jopa kotipihassa. Hieno Nasu! Nasu on siis tehnyt paljon töitä, mutta pidän huolen, että teen sen kanssa pitkin viikkoa kaikkea hauskaa. Pakkaspäivät ovat täydellisiä pieniin yhteisiin kävelyretkiin sekä temppujen harjoitteluun. Viime viikkoina Nasu on harjoitellut Vetkaleen bravuuria, eli sitä, että kun köysi putoaa maahan, hevonen pysähtyy. Nasu on oppinut sen jo hienosti.

Lunta on tullut. Tammikuun alussa näytti siltä, että kaikki satanut lumi olisi häviämässä. Eräänä päivänä menin melkein kitkemään rikkaruohoja, mutta sitten lapsi heräsi päiväunilta enkä ehtinyt. Yhdessä kuukaudessa lunta onkin sitten satanut aivan tolkuton määrä. Mutta parempi näin, etelässä kaikki vesi tulee kuulemma ihan vetenä.

Mukavaa viikonloppua!

Kyllä se kevät sieltä tulee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!