Siirry pääsisältöön

Nivelrikkotaistelua ja orastavia varsahaaveita



On aika päivittää hevoslauman kuulumisia. Kevätaurinko tuntuu toisaalta piristävän ja toisaalta väsyttävän koko porukkaa. Tämä on juuri se hauska aika vuodesta, kun hevoset alkavat kopsahdella lumihankeen torkkumaan pitkin päivää. Tällä viikolla meillä järjestettiin Kide-lehden eli Lapin yliopiston tiede- ja taidelehden kuvaukset (minusta, hevosista ja tutkimuksesta tulee seuraavan numeron pääjuttu). Poseerasin Koipeliinin kanssa. Raukka yritti parhaansa ja pinnisteli pysyäkseen hereillä, siitäkin huolimatta silmät painuivat koko ajan umpeen auringon lämmössä. Kuvaajakin ihmetteli, että onko hevonen aivan normaali. Oli se siihen nähden, että edellisenä yönä oli kova pakkanen ja hevoset saivat tuplamäärän heinää sekä yöllä että aamulla. Ei ihme, että väsytti.


Kuvauksissa. Kiitos kuvasta päätoimittaja Marjo Laukkanen!


Vetkale aiheuttaa huolta, taas. Tämähän ei ole mitään uutta, Vetkale on aiheuttanut huolta muutaman viimeisen vuoden ajan. Liikkuminen muuttui taas nihkeäksi ja välillä ilme on ollut reppanamainen jopa laumassa hengaillessa. En ole käyttänyt sitä uusissa kuvauksissa, koska tiedän jo ongelman lähteen. Nivelrikkohan ei parane, mutta sen etenemistä voi hidastaa. Päätin, että nyt on Vetkaleen viimeinen mahdollisuus. Kortisonista ei ole ollut enää mitään apua. Vuosi sitten Cartophen-kuurista oli suuri apu elämänlaadun parantamisessa ja Vetkale muuttui kuurin myötä omaksi itsekseen. Lääkitys on parhaillaan päällä, mutta kuuri on vielä kesken. Cartophen on lääke, jota käytetään myös koirien nivelrikon hoitamiseen ja joka pistetään lihakseen. Nyt on kolme pistosta takana ja yksi jäljellä. Lopputulos nähdään viimeisen pistoksen jälkeen. Jos Vetkale on iloinen, sen elämä saa jatkua. Jos reppana-ilmeet palaavat, tiedän, että kaikki on tehty ja on aika jättää hyvästit, niin kauhealta kuin se tuntuukin. En halua, että Vetkale joutuu kärsimään. Tällä hetkellä Vetkale liikkuu sen mukaan, minkä verran se itse haluaa liikkua. Nyt toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Vetkale on uskomattoman hieno helmi.

Nasu porskuttaa nasumaiseen tyyliinsä, eli on ihana ja eloisa. Koipeliinin saapuminen marraskuussa laukaisi järkyttävän kiiman, joka on loppunut vain muutamaksi päiväksi kerrallaan. Nasu on kulkenut koko tämän Koipeliinin kanssa asumisen nenä Koipeliinin hännässä kiinni ja pissaillut sen minkä ehtii. Mielessäni on jopa välkkynyt, että pitäisikö miettiä varsahommia (ei tietenkään Koipeliinin kanssa vaan jonkun ihanan suomenhevosorin), mutta se jäänee ainakin tältä keväältä. Nasukaan ei enää ole ihan nuori tytönheitukka, eli jos varsoja meinaisi kokeilla, se pitäisi tehdä ihan näinä vuosina. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!