Siirry pääsisältöön

Kolme hevosta, seitsenkuinen vauva ja arjen järjestäminen


Hevosharrastuksen ja äitiysloman yhdistäminen on asia, mistä somessa keskustellaan aika ajoin. On selvää, että harrastuksiin laitettava aika vähenee, kun perheeseen tulee uusi tyyppi. Moni tuttu on kauhistellut, kuinka selviän kotona lapsen ja eläinlauman kanssa yksin, toisinaan jopa viikkoja silloin, kun miehelle osuu työmatkoja. Ajattelin kirjoitella, miltä meidän tyypillinen päivämme näyttää tällä hetkellä, kun lapsi on vähän yli seitsemän kuukautta vanha. Lapsi kasvaa kovaa vauhtia ja nämä päivärutiinit saattavat olla ensi viikolla jo täysin erilaiset. Saati sitten, kun lapsi juoksee!


Hevoset osallistuvat onneksi itsekin tallitöihin.

Olen maininnut jo muutamankin kerran, että hevosten pito kotona auttaa paljon. Jos hevoseni asuisi täysihoitotallilla, mahdollisesti vieläpä noin tunnin matkan päässä, en jaksaisi käydä tallilla montaakaan kertaa viikossa. Ehkä kerran. Minulla voisi olla vain yksi hevonen, koska rahat ja aika riittäisivät hädin tuskin siihen. Näin on jo helpompaa. Tietenkin siinä on oma haasteena, että minulla on kolme omaa hevosta, jotka kaipaavat hoitoa ja tekemistä.

Päivärytmi
Arkea helpottaa se, että lapsella on hyvin selkeä päivärytmi. Voin ennakoida. Tietenkin joka viikkoon sattuu poikkeuksia. Heinäkuormia saapuu, hevosia kengitetään, on neuvolassa käyntiä ja tulevien työprojektien palavereja (niistä myöhemmin lisää, hienoja juttuja tulossa). Ne viikot, jolloin mies on kotona, tuntuvat helpoilta. Mies antaa heinät aamuisin töihin lähtiessään. Kun hän on matkalla, olen väsynyt, koska läsnäolo ja arjen suorittaminen on tauotonta. Kun lapsi nukkuu, on aika ruokkia eläimet tai siivota jonkun eläimen jälkiä. Tällä hetkellä tavallisen päivämme kulku on suunnilleen seuraava:

klo 7: Mies ruokkii kissat ja antaa hevosille heinät, minä nukun.

8-9: Herään lapsen kanssa. Jos ehdin herätä ennen lasta, ehdin syödä itse hyvin. Syötän lapsen, leikin, hoidan, teen kotitöitä.

10.30: lounas lapselle ja minulle.

11-13: Lapsi nukkuu vaunuissa. Koipeliini saa talliaikaa, teen sen kanssa jotain pientä. Joskus Koipeliini saa hetkensä vasta illalla. Annan heinät, vaihdan vedet, siivoan tarhan tai teen lumitöitä.

13-16: Lapsen ja kissojen leikitystä, syöttämistä, mahdollisesti kotitöitä. 

16.30: Lapsi nukahtaa, vien heinät puolijuoksua.

17: Mies saapuu töistä. Teemme ruokaa, vaihdamme kuulumisia.

Jossain vaiheessa iltaa on minun harrastushetkeni. Jos keli on surkea tai olen todella väsynyt, hoidan hevosia vain pakollisten hoitorutiinien verran. Katson, että ne ovat kunnossa, annan puurot, jos en ole tehnyt sitä jo päivällä. Teen jotain kotipihassa Vetkaleen tai Nasun kanssa, molempien kanssa en ehdi. Mies harrastaa omiaan jossain vaiheessa. Molemmat emme käytä omiin harrastuksiimme yhtä paljon aikaa joka päivä, jotta koko perheen yhdessäololle jää aikaa. 

21-22: Iltapala ja lapsi unille, kissat saivat lisää märkäruokaa jo hieman aiemmin. Makoilen sängyssä ja lueskelen samalla, kun lapsi mussuttaa vieressä. Tässä vaiheessa lueskelen blogeja ja selailen somea, koska olen jo pimeässä huoneessa ja pienimmän seurusteluaika on päättynyt.

n. 23: Hevosille isot heinät, nukkumaan. Yleensä minä vien heinät, joskus mies. Mies palvelee kissoja ja siivoaa niiden jälkiä.

Minä syön jossain välissä, usein lattialla tai sängyssä.

Niinä viikkoina kun mies on työmatkalla, täytyy vähän taiteilla. Noina viikkoina olen väsynyt ja hartioita kiristää, mutta luhistunut en ole. Heinät pitää viedä aina niinä hetkinä kun se on mahdollista, eli toisinaan hevoset saavat vielä useamman ruokintakerran. Se on tietenkin hevosille hyvä. Isovanhemmista on suuri apu iltaisin, mutta silloin tällöin sattuu niinkin, että he kaikki ovat matkoilla.

Meille on tullut miehen kanssa aika selkeä työnjako. Mies käy kaupassa, kun tulee töistä. Minä teen arkisin enemmän muita kotitöitä, mies viikonloppuisin. Sunnuntaisin mies on arjen pyörittämisen vetovastuussa, kun teen hevosten kanssa asiakastyötä. 

Arjen sujuvuutta edistävät tekijät:
Mies. On onni, että mies on suostunut tällaiseen elämäntapaan. Vaikka hevoset ovat pääosin minun juttuni, hän auttaa. 

En koe hevosten pitoa kotona stressaavana. Pihatto ei ole tallia pienitöisempi, mutta se mahdollistaa aikataulujen joustavuuden. Heinät on nopea viedä, mutta mahdollinen hevosten taluttaminen ja loimittaminen ottaa aina aikansa. Vapaa heinä helpottaisi rutiineja ennestään, mutta Nasun takia en voi syöttää heinää vapaasti. Mikään slow feeding -systeemi ei estä Nasua ahmimasta itseään palloksi, enkä halua päästää sitä vapaalle heinälle nyt, kun se alkaa olla jo paremmassa lihavuuskunnossa. 

Nasun vuokraajista on myös paljon apua. On helpottavaa, kun Nasun elämässä on mukana kaksi muutakin sitä rakastavaa ihmistä, jotka tekevät sen kanssa pitkiä ja matalasykkeisiä retkiä. Vuokraajat antavat yleensä heinät käydessään. Pikkuissikan ihminen on tietenkin erittäin suureksi avuksi. Vuokralaisen ottaminen omaan talliin on aina oma riskinsä, mutta Pikkuissikan ihmisen kanssa on käynyt hyvä tuuri. Näkemyksemme ovat suunnilleen samat. Pikkuissikan ihminen vie hevosille heiniä käydessään, toisinaan olen saanut hänet kiinni jopa tarhan siivouksesta. Talli on aina priimakunnossa hänen jäljiltään. 

Isovanhemmat ovat tietenkin ilo aina, mutta he ovat myös todella avuksi niinä viikkoina, kun olen kahdestaan lapsen kanssa. Myös kengityspäivät tai eläinlääkärin vierailut ovat huomattavasti helpommat, kun mummi leikittää lasta sisällä. 

Muut harrastukset
Jos minulla olisi hevosten lisäksi muita suurempia harrastuksia, en ehtisi harrastaa niitä. Onneksi harrastan asioita, joita voi tehdä kotona. Luen kirjoja imettäessä ja joskus viikonloppuisin. Puutarhaideoita saan somesta öisin, kun lapsi nukahtelee ja heräilee ja olen siinä lähellä. Käsitöitä voin tehdä silloin, kun lapsella on joku oma hauska leikki eikä hän tarvitse käsiäni tai syliäni sillä hetkellä. Käsityöt ovat kylläkin jääneet todella vähälle. Toisina päivinä ehdin viettää aikaa näiden pienten harrastusten kanssa, toisinaan en. Se ei haittaa. Tätä blogia olen ehtinyt päivittää nyt paremmin, kun mies on samalla paikkakunnalla. 

Eilen ehdin kuitenkin kokeilla uutta asiaa, nimittäin kukkasidontaa. Kokosin lähimarketin annista tällaisen juhla-asetelman. Se oli todella hauskaa ja rahaa ei mennyt juuri mitään! Mieleni tekisi leikkiä lisää floristia. Olisi hauskaa osallistua jollekin kurssille, jos täällä olisi sellainen tarjolla. Osa näistä kukista päätyy muutaman minuutin päästä tallin väelle, siellä parhaillaan ruokitaan hevosia ja minä kirjoitan tässä sisällä.




Mistä luovumme?
Jostain on tietenkin luovuttava. Lapsen ja hevosten kanssa on luovuttava kellumisesta. Olen jo aiemmin ollut taitava organisoimaan, mutta nyt olemme organisoineet oman päivärytmimme. Eli olen luopunut vapaudesta kellua. Luovun myös tuntitolkulla keskittymisestä yhteen hevoseen. Toisaalta pystyn vaikuttamaan hevosteni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin paremmin kuin täysihoitotallilla (vaikka minulla on kokemuksia omien hevosten kanssa vain erinomaisesta täysihoitotallista).

Muuten en ole joutunut vähentämään mitään unen lisäksi. Olen käynyt tämän vuoden aikana kaupungissa kolme kertaa. En käynyt juuri tämän useammin vuosi sitten ennen lasta, olen nimittäin aikamoinen kotihiiri.

Lapsi on joutunut luopumaan itse valmistetuista luomusoseista. Hän syö aika paljon purkkiruokaa. Hän on myös joutunut luopumaan vesijumpasta, muskarista, perhekerhoista ja muusta sellaisesta, tässä vaiheessa vanhempien harrastukset ja perheen yhteinen aika menevät vauvan harrastusten edelle. Meillä onneksi riittää virikettä eläinten ja muun maalaiselämän keskellä!


Kommentit

  1. Tutulta kuulostaa! Muistan kun 4kk neuvolassa lääkäri ihmetteli, että eikö vauvalla ole mitään harrastua ksia? Itse tuhahdin, että ai missä välissä? Minun mielestä arjen pyörittämisessä on tarpeeksi harrastusta ja minusta on mielekkäämpää, että lapsi saa kasvaa maalla eläinten kanssa kuin käydä uima-altaassa pulikoimassa tai muskarissa rallattelemassa. Saati siitä, että äiti kävisi juoruilemassa muiden äitien kanssa. Tosin kukin tekee tyylillään ja sitä, mistä itse tykkää. Voihan minun elämäntapanikin olla jollekin sosiaaliselle äidille kauhistus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aikamoista, että lääkäri tuommoista ihmettelee! Neljän kuukauden ikäisen lapsen kohdalla :D Sain jo raskausaikana vähän kauhistelua, kun en käynyt imetys- tai kantoliinaryhmissä, en kylläkään neuvolan henkilökunnalta. Mutta kukin tyylillään! Olisi muuten kiinnostava lukea joskus tarkemmin sinun arkirutiineistasi lapsen ja hevosten ja ilmeisesti työelämänkin kanssa. Menet niin kätevästi pari kuukautta edellä, että aina on kiva lukea, mitä meillä saattaa olla luvassa tai sitten jopa poimia joitakin arkea helpottavia niksejä.

      Poista
    2. No täytyykin sitten päivitellä kuulumisia! On ollut sellaista kiirettä, että ne hetken kun on aikaa olen käyttänyt suoraan nukkumiseen, mutta jospa nyt viikonloppuna olisi illassa tunti tai pari aikaa kirjoitella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!