Tervetuloa meille, Koipeliini!

Lauantaina Turpakotiin muutti hevonen, joka sai jo samana päivänä uuden kutsumanimen. Tästä eteenpäin kutsumme hevosta Koipeliiniksi.

Koipeliinin raviura päättyi viime keväänä. Sen hankoside oli reagoinut lievästi. Jalka ei sinänsä vaatinut erityisempiä toimenpiteitä, mutta omistajat päättivät lopettaa hevosen kilpailut siihen paikkaan, hyvissä ajoin, ennen kuin Koipeliini hajottaisi itsensä. Hyvin kunnioitettavaa! Muutenkin Koipeliinia on hoidettu ihan viimeisen päälle hyvin ja rakastavasti. Ihana nähdä tuollaista myötätuntoa hevosta kohtaan.

Saavuttuaan Koipeliini kävi pikaisesti tallissa jättämässä kuljetusvarusteet ja hörppäämässä hieman melassivettä. Sillä oli jo kiire muiden hevosten luo. Arvoin etukäteen, päästänkö sen suoraan laumaan vai totutanko hiljalleen aidan yli. Toisaalta monet kokeneet ammattilaiset pitävät hidasta totuttelua turvallisimpana vaihtoehtona. Toisaalta luin jonkin tutkimuksen (valitan, lähde puuttuu), jonka mukaan hitaalla totuttelulla viereisessä tarhassa ei olisi juuri merkitystä, vaan päinvastoin se saattaa jopa lisätä stressiä. Päättelin, että paras tapa riippuu aina tilanteesta ja hevosyksilöstä. Otimme riskin ja laskimme Koipeliinin laumaan.

Kaverit tulivat portille vastaan, sitten otettiin pari juoksuaskelta. Siinäpä se sitten oli. Nasu söi, Vetkale vilkaisi Koipeliinia ja söi. Pikkuissikka teki enemmän tuttavuutta. Ne nuuskivat ja vinkuivat Koipeliinin kanssa. Kuitenkin myös Koipeliini pääsi heti syömään ja pian myös piehtaroimaan. Se liihotteli upealla ravilla ympäriinsä. Suomenhevoset ja Pikkuissikka näyttivät aivan töppöjaloilta. 

Myöhemmin Pikkuissikka muuttui hieman gangsteriksi Koipeliinia kohtaan. Se ei suvainnut Koipeliinia lähimaillakaan heinäaikaan tai jos minä annoin hevosille huomiota. Onneksi Koipeliinilla oli tilaa väistää. Koipeliini on ollut täällä nyt kaksi kokonaista päivää ja kaksi vajaata. Tänään huomasin, että tilanne on jo melko rauhaisa. Näyttää siltä, että Pikkuissikallakin on lopulta ystävä. Ne nimittäin jo nukkuvat Koipeliinin kanssa yhdessä ja kulkevat muutenkin peräkanaa. Koipeliinin ei tarvitse enää juosta sitä pakoon heinäaikaan, ne voivat hyvin syödä vierekkäin. Vetkale ja Nasu kulkevat possujunassa tai vierekkäin, välillä kaikki ovat kulkeneet yhdessä. Nyt haluaisin pitää tämän lauman näin, tuohon porukkaan en muita ota eikä kukaan näistä saa kuolla tai muuttaa! Nyt on kaikilla ystävä ja mukavaa.

Koipeliini on vielä hieman varuillaan ja välillä se ottaa pieniä spurtteja. Se on kiinnostunut ympäristöstä ja on jo hyvä kaveri kanssani. Se uskaltaa mennä pihattoon. Tallissa käymistä se jännittää vielä, mutta se auttaa, että tallissa saa kauraa. Myös hevoskaverin seura auttaa tallijännitykseen. Emme ole tehneet vielä mitään erikoista, tutustuneet vain. Koipeliini tulee mielellään tervehtimään, kun puuhailen tarhassa. Se saa asettua vielä hetken ja sitten lähdemme selvittämään, millainen liikunta ja tekeminen olisi Koipeliinille kaikkein mieleisintä. Ihanaa, että Koipeliini on täällä. Ja sillä on niin sielukkaat ja viisaat silmät.