Siirry pääsisältöön

Lepää rauhassa, Viisu



Jouduimme hyvästelemään Viisun perjantaina. Olin sen vieressä loppuun asti. Laumassa tuntuu nyt tyhjältä.

Kun Viisu tuli tänne, se solahti laumaan, kuin olisi ollut täällä aina. Se oli se puuttuva palanen, jota lauma kaipasi. Se oli ihmeen vetreä ikäisekseen, 26-vuotiaaksi. Kesällä tulivat ensimmäiset varoitusmerkit siitä, että ongelmia voi olla luvassa. Viisu sai peräkkäisiä ähkyjä, joista se selvisi. Eläinlääkäri kuitenkin totesi, että hampaat ovat jo harvat. Ennuste oli viikko ja päivä kerrallaan. Lisäksi ylös nouseminen piehtaroinnin jälkeen oli jo vähän kankeaa, mutta ihan hallittavaa.

Sitten tuli tapaturma-alttius. Mysteerihaavoja tuli yhä useammin. Osa oli selitettävissä laumakavereilla, mutta ei läheskään kaikki. Sitten Viisu alkoi eristäytyä muista.

Viisu sai erityistä huolenpitoa ja seurantaa. Silti takapolvien käyttö oli yhä hankalampaa. Maasta nouseminen oli yhä vaivalloisempaa. Viisu ei enää uskaltanut levätä. Ei karsinassa, ei laumassa. Pohdin jo vaihtoehtoja, ja sitten tilanne paheni entisestään. Viisu unohteli tulla syömään. Kolme kertaa minun piti hakea se erikseen heinien luo, kun se ei itse huomannut tai jaksanut tulla. Tässä vaiheessa tein jo alustavan päätöksen lopettamisesta, ja päätös vain varmistui, kun tarkkailin Viisun pissaamista. Se oli aikamoinen urheilusuoritus, sillä Viisu joutui pinnistelemään, jotta takapää pysyisi pystyssä. 



Sain kaiken lopetuksesta hautaamiseen järjestymään parissa päivässä. Toiseksi viimeisenä päivänä Viisun suu piti karmeaa ääntä syödessä. Se natisi. Joten vaikka lopettamistilanne oli kauhea, oli se myös helpottava. Niin väsynyt Viisu oli, ja niin levolliselta se näytti sitten, kun kaikki oli ohi. Olen onnellinen siitä, että tätä kaikkein vaivaisinta vaihetta ei kestänyt kovin pitkään. Viisu ehti saada vielä suhteellisen arvokkaan lopun.

Laumakaverit eivät reagoineet mitenkään erityisesti. Oikeastaan laumassa on aika kevyt tunnelma. Hevoset ovat leikkisiä ja liikkuvat paljon, kuin silloin Viisun parhaina päivinä. Kyllähän vaivaisen hevosen kannattelu rasittaa laumaa. 

Olen todella onnellinen siitä, että Viisu sai asua meillä loppuelämänsä. Se selvästi nautti eläkepäivistään. Viisu taisi olla loppuelämänsä aika hemmoteltu. Kukaan muu hevosistamme ei ole saanut leikata nurmikkoa marjapensaiden ympäriltä, saati sitten syödä heinää suoraan ladosta. Viisu sai erityisen paljon harjausta ja rapsuttamista, sillä se nautti ihmisen seurasta. Viisu teki asiakastyötä kerran viikossa. Silloin Viisua harjattiin ja Viisu pääsi retkelle tai jumppaamaan maasta käsin asiakkaiden kanssa. Se halusi aina lähteä mukaan.



Viisu on ensimmäinen hevonen, jonka kanssa minulla ei ole ollut minkäänlaisia tavoitteita. Ainoa tavoite on ollut pitää se mahdollisimman iloisena ja hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään. Ainoat säännöt olivat, että ihmisen ohi ei jyrätä eikä ihmisiä kosketa hampailla. Muuten kaikki tapahtui Viisun ehdoilla. Ja se oli todella hauskaa ja vapauttavaa! Ehkä juuri siksi puuhastelu oli meistä molemmista niin hauskaa.

Nyt Viisu saa levätä rauhassa ilman kärsimyksiä. Kesällä istutamme hänelle ruusuja tai omenapuun. Lepää rauhassa, Viisu. Ikävä on kova.

Kommentit

  1. Oi kuinka ihana, empaattinen postaus Viisun elämän ehtoopuolesta ja viimeisistä päivistä! Hyvyys ja lempeys ovat hienoja luonteenpiirteitä ja Viisu oli onnekas, kun sai arvokasta kohtelua taholtasi. Kiitos tästä postauksesta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!