Siirry pääsisältöön

Asiakastyö hevosen tahtiin


Näin äitiyslomalla sunnuntait ovat ainoita asiakaspäiviäni. Vaikka sunnuntai on minulle nykyään työpäivä, sunnuntait ovat minulle kovin mieleisiä.

Viime sunnuntaina päätin toteuttaa erään asiakkaani toiveen. Hän halusi oppia valjastamaan. Vaikka Vetkaleen jalat oireilivat edellisellä viikolla, otimme Vetkaleen harjoittelukaveriksi. Se kun kerjäsi portilla tekemistä emmekä olleet menossa ajamaan saakka. Oli niin jäistä. Asiakkaat harjasivat Vetkaletta ja huomasivat, että sen selkä reagoi kosketukseen.




Vaihdoimme suunnitelmaa. Jätimme valjastuksen pois siltä kerralta, mutta teimme kaikkea muuta mukavaa. Tutkimme Vetkaleen ilmeitä ja reagoimme niihin. Harjoittelimme loimitusta ja pintelöintiä. Tutkimme lääkevalikoimaa, mutta emme tarvinneet mitään. Vetkale rentoutui loimesta. Kun se kyllästyi ja näytti kärsimättömältä, annoimme sille tauon karsinassa ja teimme hetken muuta. Kun ilme näytti taas hyvältä, jatkoimme. 

Olen niin onnellinen siitä, että saan tehdä työtä omalla tavallani, sekä yllä mainituissa hevosharrastehetkissä että sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. Hevosia ei tarvitse pakottaa ja suunnitelmia voi muuttaa lennosta. Ratsastaminen ja ajaminen ovat mukavia tapoja viettää tapoja hevosen kanssa, mutta ne eivät ole ainoita tapoja. On ihanaa, kun toiminnassa on vapaus ottaa hevosen tarpeet huomioon ihan joka kerta.




Mainitsin keväällä salaperäisestä kirjoitustyöstä, johon aioin palata myöhemmin. Nyt palaan tähän. Kirjoitin hevosen toimijuudesta kokonaisen luvun huomenna (tai lukijan näkökulmasta ehkä jo tänään) julkaistavaan tietokirjaan sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Kirja julkaistaan Luonnonvarakeskuksen julkaisusarjassa. Siis mahtavaa, kokonainen tietokirja, jota voi käyttää oppikirjanakin! Hyvä me. Juonipaljastuksena kerron, että kirjassa mainitsen nimettömänä ystäväni ja minut sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan tutustuttaneen hevosidolini ja hänen minulle kerran tai kahdesti tai kolmesti mainitseman viisauden. Tiedät, kuka olet 😉 Valitettavasti en pääse kirjan julkistamistilaisuuteen, kun on vähän näitä kiireitä elämässä, mutta nostan maljan huomenna kotona. Minulla ei ole vielä kirjaa itselläni, tässä oli sellainen lakko vaikeuttamassa hommia. En malta odottaa, että saan sen käsiini! 

Ja onhan tässä vielä se Turpakotityö… Sen sanon, että viime päivien aikana olen päässyt tutustumaan upeisiin ihmisiin Turpakodin tiimoilta. Ja ennen kaikkea erääseen valloittavaan hevoseen, josta lisää myöhemmin. Päätän tämän tekstin mainostamalla Turpakodin joululauluiltaa. Tervetuloa!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal