Hevostilan emäntä

Näin äitiyslomalla sunnuntait ovat ainoita asiakaspäiviäni. Vaikka sunnuntai on minulle nykyään työpäivä, sunnuntait ovat minulle kovin mieleisiä. Viime sunnuntaina päätin toteuttaa erään asiakkaani toiveen. Hän halusi oppia valjastamaan. Vaikka Vetkaleen jalat oireilivat edellisellä viikolla, otimme Vetkaleen harjoittelukaveriksi. Se kun kerjäsi portilla tekemistä emmekä olleet menossa ajamaan saakka. Oli niin jäistä. Asiakkaat harjasivat Vetkaletta ja huomasivat, että sen selkä reagoi kosketukseen. Vaihdoimme suunnitelmaa. Jätimme valjastuksen pois siltä kerralta, mutta teimme kaikkea muuta mukavaa. Tutkimme Vetkaleen ilmeitä ja reagoimme niihin. Harjoittelimme loimitusta ja pintelöintiä. Tutkimme lääkevalikoimaa, mutta emme tarvinneet mitään. Vetkale rentoutui loimesta. Kun se kyllästyi ja näytti kärsimättömältä, annoimme sille tauon karsinassa ja teimme hetken muuta. Kun ilme näytti taas hyvältä, jatkoimme.  Olen niin onnellinen siitä, että saan tehdä työtä omal

Viime viikolla tein Vetkaleen kanssa pari todella kivaa ratsastusta metsässä. Sillä oli virtaa enemmän kuin annoin se mennä. Niinpä se porskutti aikamoista pikakäyntiä. Jos suomenhevonen osaisi töltätä, se olisi ollut tölttiä. Ensimmäisellä kerralla lupasin herralle kaksi erittäin lyhyttä laukkapätkää ja vihelsin pelin poikki, kun vaikutti siltä, että kohta mentäisiin ja kovaa. Toisella reissulla pysyimme suomenhevostöltissä. Sunnuntaina asiakas ratsasti. Rastastus jäi yritykseksi, sillä Vetkale ei halunnut liikkua, ei senkään jälkeen, kun otimme satulan pois. Päätimme yksissä tuumin, että Vetkaleen työt loppuivat siltä päivältä ja muutimme suunnitelmaa. Nasu tuli sopivasti itse esittäytymään työvuorolaiseksi. Vetkalekin jäi iloisesti hengailemaan meidän seuraamme.  Olin siis pohdintatehtävän äärellä. Mikä mättää tällä kertaa, jalat, maha vai jokin muu? Vetkale sai yhden päivän täyslepoa ja tiistaina pääsin itse kokeilemaan tilanteen. Ratsastin omassa pihassa, aloitin h

YHTEISTYÖSSÄ ANNAHOIVAA.FI Viisun kummisetä Tero Törmänen kävi tekemässä Viisulle manikyyrin vielä Viisun viimeisinä viikkoina. Tero tekee kengityksiä Annakenkää.fi -yrityksen nimissä. Annakenkää.fi ja Annahoivaa.fi ovat yrityssisarukset, jotka taas kuuluvat Hoivakoti Anna ja Aapelin omistukseen. Lisäksi Tero on kouluttautunut antamaan huippukylmähoitoja.  Kauppias itse harrastuksensa parissa. Manikyyrin aikana meillä oli aikaa rupatella. Olin jo lukenut Annahoivaa.fi:n somekanavista, että yrityksen kivijalkaputiikki sulkeutuu. Tero kuitenkin tähdensi, että yritys ei kuitenkaan ole suinkaan lopettamassa, vaan muuttamassa toimintaa. Vaikka kivijalkaliike sulkeutuu, verkkokauppa jatkaa toimintaansa. Itse asiassa Tero kehittää verkkokauppaa parhaillaan. Tällä hetkellä Annahoivaa.fi toimittaa rehuja Rovaniemen, Ivalon ja Sodankylän alueelle ilman toimituskuluja. Yritys neuvottelee parhaillaan samanlaista asiakkaalle ilmaisten rehutoimitusten mahdollisuutta myös Kittilän suun

Jouduimme hyvästelemään Viisun perjantaina. Olin sen vieressä loppuun asti. Laumassa tuntuu nyt tyhjältä. Kun Viisu tuli tänne, se solahti laumaan, kuin olisi ollut täällä aina. Se oli se puuttuva palanen, jota lauma kaipasi. Se oli ihmeen vetreä ikäisekseen, 26-vuotiaaksi. Kesällä tulivat ensimmäiset varoitusmerkit siitä, että ongelmia voi olla luvassa. Viisu sai peräkkäisiä ähkyjä, joista se selvisi. Eläinlääkäri kuitenkin totesi, että hampaat ovat jo harvat. Ennuste oli viikko ja päivä kerrallaan. Lisäksi ylös nouseminen piehtaroinnin jälkeen oli jo vähän kankeaa, mutta ihan hallittavaa. Sitten tuli tapaturma-alttius. Mysteerihaavoja tuli yhä useammin. Osa oli selitettävissä laumakavereilla, mutta ei läheskään kaikki. Sitten Viisu alkoi eristäytyä muista. Viisu sai erityistä huolenpitoa ja seurantaa. Silti takapolvien käyttö oli yhä hankalampaa. Maasta nouseminen oli yhä vaivalloisempaa. Viisu ei enää uskaltanut levätä. Ei karsinassa, ei laumassa. Pohdin jo vaihtoe