Siirry pääsisältöön

Öiset salaseurat


Alkuyöllä, kun muu perhe jo nukkuu, alkavat minun ja Tiikerin salaseurat. Kun lapsi nukahtaa yöunille kahdentoista ja yhden välillä, minä hipsin hiljaa hämärään keittiöön. Valmistan itselleni kylmän kaakaon ja istun tuolille katselemaan pimeää metsää. Melkein aina saan seuraa. Tiikeri tassuttelee tuolin viereen ja hyppää joko viereiseen tuoliin tai suoraan syliin. Siinä minä juon sen kaakaoni ja rapsuttelen kiehnäävää Tiikeriä. Sitten hiivin itsekin nukkumaan.


Tämä yhteinen hetki on meille molemmille tärkeä. Heti tänne muutostaan saakka minusta tuli Tiikerin oma ihminen ja Tiikeristä ”minun kissani”. Kuluneen vuoden aikana vietimme lukuisia tunteja vierekkäin tai sylikkäin, kirjan kanssa tai ilman. Nyt kun vauva on tullut taloon, Tiikeri on ottanut etäisyyttä. Se ei ole ottanut etäisyyttä niinkään minuun, mutta vauva on siitä edelleen hieman pelottava. Nyt Tiikeri ja vauva voivat kyllä olla samassa huoneessa ja samalla sohvallakin, mutta Tiikeri väistää. Kai se ymmärtää, että vauva on minun pentuni ja toisten pentuihin ei kosketa. Se on aivan hyvä niin, mutta tarkoittaa sitä, että Tiikeri harvemmin hakeutuu silitettäväksi päiväsaikaan, koska vauva on suuren osan päivästä sylissäni. Sarvikuonolla on hieman rempseämpi ote. Se osaa kyllä ottaa ja pyytää huomiota osakseen koko perheeltä myös silloin, kun vauva on valveilla.

Tiikerillä on muuten uusi lempipaikka. Vauva sai lahjaksi ihanan tyynyn, jota hän ei ole vielä käyttänyt, koska on niin pieni. Laitoin tyynyn pyykkihuoneeseen odottamaan pesua. Tiikeri kuitenkin omi tyynyn itselleen ja ottaa sen päällä mielellään päiväunet. Ei mikään ihme, onhan tyyny pehmeä ja hauska. Pitäköön toistaiseksi tyynynsä.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat
6 kommenttia
Lue lisää

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian! 
3 kommenttia
Lue lisää