Lumi on maassa, joten nyt on sopiva hetki muistella mennyttä puutarhakesää. Puutarhapäivitykset blogissa jäivätkin viime kesää vähemmälle, kun raskaus ja synnytys veivät huomion. Näin aloitteleva puutarhuri kuin minä tekee enemmän innolla kuin taidoilla. Virheitä tuli tehtyä aika paljon. Aloitan mokien kertomisen jo edellisestä syksystä. Tässä ne tulevat, puutarhamokat:
1. Suojasin omenapuiden rungot vain noin 40 cm matkalta.
2. Kitkin ukonhattupenkkiä paljain käsin ja raskaana.
3. Luin netistä, että jotkut tatarit voivat vaurioittaa talon rakenteita. Mainitsin tästä miehelle ja kysyin, mitä tehdään sille talon nurkalla olevalle tatarpuskalle. Mies lähti kaivamaan sitä. Myöhemmin kävi ilmi, että se meidän tatar ei ollutkaan niin pahis.
Laitoin tatarin tilalle ruusupensaan ja ystävältä saatuja kurjenpolvia. Kaivuu-urakassa juuren palasia oli kuitenkin levinnyt aiempaa laajemmalle alueelle. Tatar voi lisääntyä jo ihan pienestä palasta. Nyt ruusu ja kurjenpolvet ovat leveän mutta matalan tatarpuskan keskellä ja voivat huonosti.
4. Pyysin naapuria muokkaamaan traktorilla suuren kasvimaan. Istuttelin sinne tänne jotain pieninä palasina niin, että valtaosa maasta jäi mullaksi. Peitin osan tilkkutäkkimäisesti pressuilla, suuri osa jäi kylvämättä ja peittämättä. Se peitti itse itsenä rikkaruohoin.
 |
5. Istutin innoissani narsisseja ja krookuksia kissojen ulkoilualueelle.
Mahdollisuudet
Kaikki ei välttämättä mennyt pieleen. Tein joitain kokeiluja, joista tulevat vuodet kertovat, olivatko ne hyviä.
1. Kirsikkapensaat Shedraja ja Suklaakirsikka. Ostin itselleni kaksi pensasta ja tytär sai vielä oman Shedrajan nimiäislahjaksi. Kirsikat kasvavat nyt kahdessa eri paikassa, toivottavasti ainakin toinen niistä on otollinen kasvupaikka.
2. Syreenit. Istutin syreenejä lantalan eteen näkösuojaksi sekä pihatien laitaan, oman tonttimme alkuun toivottamaan kävijät tervetulleeksi. Joukossa on kaarisyreeni, pihasyreeni ja mysteerisyreeni. Ensi kesänä ajattelin lisätä vielä muutaman syreenin, jos näille käy hyvin.
3. Lamohietakirsikka. Istutin tänä kesänä vain yhden, perenna- ja ”hedelmätarhan” luiskaan. Mielessäni näen upean, kirsikankukkia täynnä olevan luiskan. Kokeilen ensin, selviääkö tuo hengissä talvesta.
4. Keinun uudet kuviot. Keinu oli kuitenkin niin rähjäinen, ettemme viitsineet korjata sitä. Mies ja appiukko purkivat sen niin, että jäljelle jäi vain kehikko. Kehikolla on nyt monta mahdollisuutta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että värkkäämme siitä yhdistetyn jousiammuntamaalin ja kahvittelupergolan (tietenkään silloin ei voi ampua, kun joku kahvittelee). Keinun edessä voisi olla kätevä paikka vielä yhdelle perennapenkille.
 |
5. Kasvimaa. Vaikka osa rikkaruohottui, saimme kuitenkin satoa, vaikka kylvin maan todella myöhään. Mansikat, porkkanat ja perunat tuntuivat viihtyvän maassa hienosti.
 |
Keväällä kirjoitin, että raskauden vuoksi puutarhakesä jää todennäköisesti ruukkupuutarhan rakenteluun. Näköjään sain kuitenkin tehtyä vaikka mitä isosta vatsasta huolimatta. Osa projekteista sijoittuikin lapsen syntymän jälkeen. Huomasin, että puutarhurointi on todella kiva ja kätevä harrastus lapsen päiväuniaikaan, sillä silloin en viitsi ottaa hevosia tarhasta ulos, ellei ole ihan pakko.
Kommentit
Lähetä kommentti