Siirry pääsisältöön

Aloittelevan puutarhurin mokat ja ehkä muutama onnistuminen


Lumi on maassa, joten nyt on sopiva hetki muistella mennyttä puutarhakesää. Puutarhapäivitykset blogissa jäivätkin viime kesää vähemmälle, kun raskaus ja synnytys veivät huomion. Näin aloitteleva puutarhuri kuin minä tekee enemmän innolla kuin taidoilla. Virheitä tuli tehtyä aika paljon. Aloitan mokien kertomisen jo edellisestä syksystä. Tässä ne tulevat, puutarhamokat:

1. Suojasin omenapuiden rungot vain noin 40 cm matkalta.

2. Kitkin ukonhattupenkkiä paljain käsin ja raskaana.

3. Luin netistä, että jotkut tatarit voivat vaurioittaa talon rakenteita. Mainitsin tästä miehelle ja kysyin, mitä tehdään sille talon nurkalla olevalle tatarpuskalle. Mies lähti kaivamaan sitä. Myöhemmin kävi ilmi, että se meidän tatar ei ollutkaan niin pahis. 

Laitoin tatarin tilalle ruusupensaan ja ystävältä saatuja kurjenpolvia. Kaivuu-urakassa juuren palasia oli kuitenkin levinnyt aiempaa laajemmalle alueelle. Tatar voi lisääntyä jo ihan pienestä palasta. Nyt ruusu ja kurjenpolvet ovat leveän mutta matalan tatarpuskan keskellä ja voivat huonosti.



4. Pyysin naapuria muokkaamaan traktorilla suuren kasvimaan. Istuttelin sinne tänne jotain pieninä palasina niin, että valtaosa maasta jäi mullaksi. Peitin osan tilkkutäkkimäisesti pressuilla, suuri osa jäi kylvämättä ja peittämättä. Se peitti itse itsenä rikkaruohoin. 


5. Istutin innoissani narsisseja ja krookuksia kissojen ulkoilualueelle.

Mahdollisuudet

Kaikki ei välttämättä mennyt pieleen. Tein joitain kokeiluja, joista tulevat vuodet kertovat, olivatko ne hyviä.

1. Kirsikkapensaat Shedraja ja Suklaakirsikka. Ostin itselleni kaksi pensasta ja tytär sai vielä oman Shedrajan nimiäislahjaksi. Kirsikat kasvavat nyt kahdessa eri paikassa, toivottavasti ainakin toinen niistä on otollinen kasvupaikka.

2. Syreenit. Istutin syreenejä lantalan eteen näkösuojaksi sekä pihatien laitaan, oman tonttimme alkuun toivottamaan kävijät tervetulleeksi. Joukossa on kaarisyreeni, pihasyreeni ja mysteerisyreeni. Ensi kesänä ajattelin lisätä vielä muutaman syreenin, jos näille käy hyvin.

3. Lamohietakirsikka. Istutin tänä kesänä vain yhden, perenna- ja ”hedelmätarhan” luiskaan. Mielessäni näen upean, kirsikankukkia täynnä olevan luiskan. Kokeilen ensin, selviääkö tuo hengissä talvesta.

4. Keinun uudet kuviot. Keinu oli kuitenkin niin rähjäinen, ettemme viitsineet korjata sitä. Mies ja appiukko purkivat sen niin, että jäljelle jäi vain kehikko. Kehikolla on nyt monta mahdollisuutta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että värkkäämme siitä yhdistetyn jousiammuntamaalin ja kahvittelupergolan (tietenkään silloin ei voi ampua, kun joku kahvittelee). Keinun edessä voisi olla kätevä paikka vielä yhdelle perennapenkille. 



5. Kasvimaa. Vaikka osa rikkaruohottui, saimme kuitenkin satoa, vaikka kylvin maan todella myöhään. Mansikat, porkkanat ja perunat tuntuivat viihtyvän maassa hienosti. 


Keväällä kirjoitin, että raskauden vuoksi puutarhakesä jää todennäköisesti ruukkupuutarhan rakenteluun. Näköjään sain kuitenkin tehtyä vaikka mitä isosta vatsasta huolimatta. Osa projekteista sijoittuikin lapsen syntymän jälkeen. Huomasin, että puutarhurointi on todella kiva ja kätevä harrastus lapsen päiväuniaikaan, sillä silloin en viitsi ottaa hevosia tarhasta ulos, ellei ole ihan pakko.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!