Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2019.

Säikähdys pimeässä

Tiistaina oli kunnon syysmyräkkä. Mies oli vielä töissä hevosten alkuillan heinien aikaan, joten tytär oli varusteltava ulos. Työnnyimme ulos vaunujen kanssa. Vaikka vettä ja räntää ja lunta satoi vaakatasossa, lapsi nukahti vaunuihinsa heti. Minulla oli vettähylkivä takki, mutta kastuin läpimäräksi jo ennen kuin olin aitauksessa asti. Tarhan pohja oli kauhea. Vein lapsen hevostalliin tyhjään karsinaan ja sitten vein Viisun talliin huilaamaan muhkurassa taiteilulta. Suuntasin aitaukseen. Kun heinät oli jaettu, täydensin vesiä. Kastelin hanskat. Kaadoin ämpärin päälleni. Paleli. Ulkona pimeni.  Mies tuli kotiin ja otti lapsen hoiviinsa. Minä pääsin lämmittelemään suihkuun. Harmitti, kun siinä hötäkässä ei tullut jutusteltua hevosten kanssa. Myöhemmin illalla uhmasin säätä uudestaan ja lähdin tervehtimään hevosia rauhassa itsekseni.  Oli jo pimeää. Taivaskin oli ihan pimeä. Ei kuitenkaan myrskynnyt enää. Pihaton lamppu valaisi vain osan tarhasta, otsalampun valo imeytyi märk

Aloittelevan puutarhurin mokat ja ehkä muutama onnistuminen

Lumi on maassa, joten nyt on sopiva hetki muistella mennyttä puutarhakesää. Puutarhapäivitykset blogissa jäivätkin viime kesää vähemmälle, kun raskaus ja synnytys veivät huomion. Näin aloitteleva puutarhuri kuin minä tekee enemmän innolla kuin taidoilla. Virheitä tuli tehtyä aika paljon. Aloitan mokien kertomisen jo edellisestä syksystä. Tässä ne tulevat, puutarhamokat: 1. Suojasin omenapuiden rungot vain noin 40 cm matkalta. 2. Kitkin ukonhattupenkkiä paljain käsin ja raskaana. 3. Luin netistä, että jotkut tatarit voivat vaurioittaa talon rakenteita. Mainitsin tästä miehelle ja kysyin, mitä tehdään sille talon nurkalla olevalle tatarpuskalle. Mies lähti kaivamaan sitä. Myöhemmin kävi ilmi, että se meidän tatar ei ollutkaan niin pahis.  Laitoin tatarin tilalle ruusupensaan ja ystävältä saatuja kurjenpolvia. Kaivuu-urakassa juuren palasia oli kuitenkin levinnyt aiempaa laajemmalle alueelle. Tatar voi lisääntyä jo ihan pienestä palasta. Nyt ruusu ja kurjenpolvet ovat l

Öiset salaseurat

Alkuyöllä, kun muu perhe jo nukkuu, alkavat minun ja Tiikerin salaseurat. Kun lapsi nukahtaa yöunille kahdentoista ja yhden välillä, minä hipsin hiljaa hämärään keittiöön. Valmistan itselleni kylmän kaakaon ja istun tuolille katselemaan pimeää metsää. Melkein aina saan seuraa. Tiikeri tassuttelee tuolin viereen ja hyppää joko viereiseen tuoliin tai suoraan syliin. Siinä minä juon sen kaakaoni ja rapsuttelen kiehnäävää Tiikeriä. Sitten hiivin itsekin nukkumaan. Tämä yhteinen hetki on meille molemmille tärkeä. Heti tänne muutostaan saakka minusta tuli Tiikerin oma ihminen ja Tiikeristä ”minun kissani”. Kuluneen vuoden aikana vietimme lukuisia tunteja vierekkäin tai sylikkäin, kirjan kanssa tai ilman. Nyt kun vauva on tullut taloon, Tiikeri on ottanut etäisyyttä. Se ei ole ottanut etäisyyttä niinkään minuun, mutta vauva on siitä edelleen hieman pelottava. Nyt Tiikeri ja vauva voivat kyllä olla samassa huoneessa ja samalla sohvallakin, mutta Tiikeri väistää. Kai se ymmärtää, että

Minustako eläintenkouluttaja?

Kirjoitin noin vuosi sitten tekstin hevosten koulutuskulttuurin muutoksesta . Teksti on yksi tämän blogin suosituimmista. Olen edelleen samaa mieltä, kaikkea jännää tapahtuu koko ajan. Instagram on tulvillaan hevosihmisiä, jotka toimivat ainakin kuvissa lempeiden arvojen mukaan. He kirjoittavat hevosen valinnanvapaudesta ja hevosen ja ihmisen pakottomasta yhteydestä. Se on hienoa. Miten tähän pakottomaan yhteyteen päästään? Ystävyydellä toki, mutta konkreettisesti? Joitain keinoja minulla on, hyviäkin vielä, mutta haluan tietää aina vain lisää. Mitä enemmän osallistun kouluttajien järjestämiin koulutuksiin, kuten vaikkapa Eläinkoulutus Heta Rautiaisen , sitä enemmän haluan tietää. Tein jännittävän peliliikkeen. Ilmoittauduin opiskelemaan eläintenkouluttajaksi Ammattiopisto Lappiaan Tervolaan.  Miksi ja miten? Tällä hetkellä miellän opinnot käteväksi harrastukseksi, joka tuottaa minulle lopulta taas yhden tutkinnon lisää. Kun nyt vietän päiväni hevosten ja kissojen kanssa ja

Ruuhkaviikko

Vaikka olen vapaalla, on meno ollut välillä aivan ruuhkavuosimenoa. Ai niin, olenhan ruuhkavuosi-iässä! Viime viikolla mies oli työmatkalla ja minä hoidin kotona lapsen ja eläimet. Silloin kun mies on poissa, pyörii päiväohjelmani tavallista korostetummin perheenjäsenten ruokkimisen ympärillä. Päivien kulku on seuraava: ruoki kissat, ruoki hevoset, ruoki lapsi, ruoki lapsi, ruoki lapsi, ruoki hevoset, ruoki lapsi, ruoki hevoset, ruoki lapsi, ruoki lapsi, ruoki lapsi, ruoki lapsi, ruoki lapsi, ruoki kissat, ruoki lapsi, ruoki hevoset, tai tähän suuntaan. Jossain vaiheessa ruokin itseni näiden ruokintojen välissä. Näihin päiviin ei hirveästi mahdu muuta ohjelmaa, ainakaan kodin ulkopuolella. Onneksi vanhempani ja anoppini olivat paikkakunnalla, he tulivat käymään vuoroiltoina. Hyödynsin nämä hetket syömiseen, eläimiin ja suihkussa käymiseen. Paitsi että nyt oli mahduttava muutakin ohjelmaa. Juuri kun mies oli lähdössä, huomasimme Tiikerin pissaavan verta. Tiikerillä oli pissatuleh