Siirry pääsisältöön

Puoli vuotta Turpakotia takana


Turpakotitoiminta on ollut käynnissä suunnilleen puoli vuotta. Näin jälkikäteen ajateltuna aloitusajankohta ei ollut järkevin mahdollinen raskauden ja tulevan synnytyksen vuoksi. Tokihan raskaus ja uusi perhetilanne hidastivat toiminnan kehittämistä, mutta siitäkin huolimatta olen erittäin tyytyväinen kuluneisiin kuukausiin!

Turpakotitoiminta alkoi lähes heti julkistamisen jälkeen, kun Viisu muutti tänne muiden turvakkaiden kaveriksi. Viisu on kotiutunut hienosti ja sillä on paljon faneja. Kuluneen puolen vuoden aikana olemme myös järjestäneet koulutuksen hevosen tunteista yhdessä Eläinkoulutus Heta Rautiaisen ja tehneet yhteistyötä EEWAn kanssa. Olen myös saanut kivasti yhteydenottoja yksityisviesteillä. Olemme viestitelleet hevosten hyvinvoinnin teemoista, onpa meidän hevostemme sisaruksiakin löytynyt. 




Puoli vuotta oli sikälikin mielenkiintoinen ajanjakso, että se näytti, että Turpakodille on tarvetta. Olen saanut kyselyjä vapaista paikoista. Minusta on ollut ihanaa huomata, että täällä jo asuvat tai Turpakodista kyselleiden ihmisten hevoset ovat kaikki niin sanotuista hyvistä kodeista. Turpakotiin muuttaminen ei siis tarkoita, että hevosta olisi välttämättä kohdeltu huonosti. Tuntuu, että asia on oikeastaan päinvastoin. Hevoset ovat tai ovat olleet omistajilleen niin rakkaita, että niiden päätyminen leppoisaan lomaisaan kotiin loppuelämäksi on tärkeää. Taustalla on muuttuneita elämäntilanteita tai hevosen sopimattomuus omaan tilanteeseen. Hienoa, että tälle on tarvetta!

Koska tarvetta on, työ jatkuu ja kehittyy. Kenties voisimme laajentaa toiseenkin pihattoon. Oikeastaan meillä olisikin vain vähän muutostöitä vaativa tuleva pihatto poni- tai aasikokoisille eläimille. Saapas nähdä, mitä toimintaa kehittelemme ihmisille! Tosin nyt äitiyslomani aikana keskitymme hevosiin emmekä pidä säännöllisesti avoimia ovia. Kyllä tänne kuitenkin pääsee tutustumaan erikseen sopimalla.




Turpakodilla on nyt oma blogista erillinen tili Instagramissa. Käyttäjänimi on @turpakoti. Tervetuloa seuraamaan sitä. Kuulumisia voi seurata myös Norvan hevostilan Facebook-sovulta sekä Hevostilan emännän somekanavista. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat
6 kommenttia
Lue lisää

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal
Lähetä kommentti
Lue lisää