Siirry pääsisältöön

Paluu ratsaille synnytyksen jälkeen


Vaikka epäilin, että synnytyksen jälkeen menee viikkoja, ellei kuukausiakin siihen, että pääsen takaisin satulaan, oli toipuminen kuitenkin yllättävän nopeaa. Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen näin niin hyviä unia ratsastamisesta, että pakko oli päästä kokeilemaan. Lisäksi mies oli vielä kesälomalla, joten kokeiluhetki oli helpohko järjestää.

Valitsin ratsukseni Vetkaleen. Nasu olisi ollut ehkä järkivalinta rauhallisuutensa vuoksi. Kuitenkin Vetkaleen säpäkkä liike on minulle tutumpi vuosien ajalta ja siksi ennakoitavampi. Oman jaksamiseni lisäksi jännitti hieman, miltä Vetkale tuntuu yli puolen vuoden tauon jälkeen. Se on ollut kevään ja kesän miesten ratsuna miehen ja ystävän isän, kutsuttakoon häntä tallienkeliksi, hyvässä hoidossa.




Pitkästä tauosta huolimatta osasin rentoutua heti. Vetkale tuntui yllättävän lihaksikkaalta, lihashuolto on siis ollut ainakin kunnossa. Suuntasimme heti metsään. Vetkale oli suora, rento, menevä, mutta täysin avuilla. Hyvää työtä ovat miehet siis tehneet sen kanssa. Metsässä tuoksui hyvältä. Ratsastin käyntiä enintään 15 minuuttia, sitten alkoi jaksaminen loppua lähinnä olemattomien vatsalihasten kohdalla. 

Nyt olen käynyt ratsailla jo neljästi. Toisella kerralla lisäsin retkeen lyhyen laukkapätkän. Vetkaleen cartrophen-kuuri tuntui toimineen, pieni laukkapätkä ei aiheuttanut ongelmia jaloissa ja Vetkale kulki mielellään. Silti pidemmät laukkapätkät ovat sen kohdalla historiaa. Laukka tuntui yllättävän hyvältä, toki kevyessä istunnassa. Kun kerroin miehelle laukanneeni kotitiellä, hän halusi tietää, kumpaan suuntaan. Kuullessaan meidän laukanneen kotiin hän tuhahti: "Me ollaan tehty koko kevät töitä, että Vetkale ei juoksisi kotiin, ja sitten tulee omistaja ja perseilee!"




Seuraavalla retkellä pidensinkin matkan jo kaksinkertaiseksi. Tänään ratsunani olikin sitten Nasu. En muistanut, kuinka kiva silläkin on ratsastaa. Menimme pienen pätkän metsässä. Nasu on vähän mälkännyt kuolaimella, mutta kuolaimeton ratsastus tänään oli nappivalinta. Hyvä mieli jäi molemmille.

Olisin tietenkin voinut nukkua sen ajan, minkä käytin ratsastamiseen. Uskon kuitenkin, että ratsastusretkien ansiosta olen jopa hieman levänneempi. Ainakin olen ollut reissujen jälkeen erinomaisella tuulella väsymyksestä huolimatta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal