Hevostilan emäntä

Tuttu luottoeläinlääkäri kävi viikolla tekemässä hevosten vuosittaisen tai osan kohdalla puolivuosittaisen terveydenhuollon. Kaikki hevoset rokotettiin, lisäksi Vetkale ja Viisu saivat hammashoidot. Kysyin, voisiko eläinlääkäri rokottaa kissat samalla käynnillä. Sehän onnistui, joten vältimme yhden kissojen kuljetusreissun eläinlääkäriin. Vetkaleen murtunut hammas ei ollut onneksi vielä eskaloitunut. Klinikkahoito ei ollut vielä ehdoton, mutta on varmaan jossain vaiheessa edessä. Vetkale sai hoitotoimeksi hammasvälien harjausta sekä antiseptisen voiteen harjaamista kulmahampaan ympärille tulehduksen estämiseksi. Vetkale oli todella nätisti koko toimituksen ajan, ei tarvinnut rauhoittavia. Pystymme nyt kuulemma jopa pidentämään raspausväliä puolesta vuodesta vähän pidempään. Viisun hammashuoltoon suhtauduin erityisellä mielenkiinnolla Viisun erittäin korkean iän ja kahden vasta puhjenneen ähkyn vuoksi. Hammastilanne ei ollut hyvä, mutta ei myöskään karmea. Pahempaakin on kuul

Vauva on noin puolitoista kuukautta vanha. Alan jo olla tottunut uuteen arkeen. Päivät ovat jo hieman ennakoitavia, mikä vähentää alun väsymystä paljon. Lisäksi alan olla jo melkoisen toipunut synnytyksestä, joten toipumiseen ei tarvitse käyttää voimia. Nykyisiin päivärutiineihin kuuluu loppuraskaudessa syntynyt systeemi, jossa mies hoitaa hevosten aamu- ja yöheinät. Minä hoidan loput. Lapsi onneksi nukkuu yleensä hyvin vaunuissa. Jätän vaunut näköyhteyden päähän ja pystyn hoitamaan hevoset. Jossain vaiheessa täytyy varmaan siirtyä ajastinportteihin tai johonkin vastaavaan systeemiin. Suuremmat puuhastelut hevosten kanssa jätän siihen, että mies saapuu töistä kotiin. Viime viikolla olin pari vuorokautta yksin kotona. Se jännitti, mutta sujui hyvin. Aamuheinät annoin syöttöjen välissä, kun lapsi oli juuri nukahtanut tai kun havahduin unestani ensimmäisiin heräämistä ennakoiviin ääniin. Yön viimeiset heinät olivat haastavampi juttu, sillä vauva on iltaisin edelleen hyvin vir

Vaikka epäilin, että synnytyksen jälkeen menee viikkoja, ellei kuukausiakin siihen, että pääsen takaisin satulaan, oli toipuminen kuitenkin yllättävän nopeaa. Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen näin niin hyviä unia ratsastamisesta, että pakko oli päästä kokeilemaan. Lisäksi mies oli vielä kesälomalla, joten kokeiluhetki oli helpohko järjestää. Valitsin ratsukseni Vetkaleen. Nasu olisi ollut ehkä järkivalinta rauhallisuutensa vuoksi. Kuitenkin Vetkaleen säpäkkä liike on minulle tutumpi vuosien ajalta ja siksi ennakoitavampi. Oman jaksamiseni lisäksi jännitti hieman, miltä Vetkale tuntuu yli puolen vuoden tauon jälkeen. Se on ollut kevään ja kesän miesten ratsuna miehen ja ystävän isän, kutsuttakoon häntä tallienkeliksi, hyvässä hoidossa. Pitkästä tauosta huolimatta osasin rentoutua heti. Vetkale tuntui yllättävän lihaksikkaalta, lihashuolto on siis ollut ainakin kunnossa. Suuntasimme heti metsään. Vetkale oli suora, rento, menevä, mutta täysin avuilla. Hyvää työtä ovat