Hevostilan emäntä

Perjantai-iltana minua väsytti. Univelkaa oli hieman kertynyt ja lapsi oli yötä myöten kovin nälkäinen. Mies ehdotti, että kävisin ulkona pienellä tauolla viemässä yöheinät ja moikkaamassa hevosia.  Niinpä menin ulos ja vein heinät. Viisu käyttäytyi kummallisesti. Se näykki heiniä hieman, kulki kasalta toiselle ja tuijotteli enimmäkseen tyhjyyteen. Päätin seurata sitä hetken. Viisu alkoikin makoilla ja piehtaroida, joten tulkitsin ähkyn olevan päällä.  Kävin tiedottamassa miestä, joka jatkoi iltatouhuja lapsen kanssa. Hain samalla puhelimen ja tallista päitset. Otin Viisun talutukseen tarhassa. Se seurasi kiltisti, mutta vaikutti aika heikolta. Ennen eläinlääkärille soittoa joku kokeilisi ihan järkevästi, että meneekö ähky kotikonsteilla ohi. Soitin kuitenkin eläinlääkärille heti, koska tiedostin, että täällä suunnalla matkoihin voi mennä aikaa ja tietenkin kaikki tarvitsevat eläinlääkäriä perjantain ja lauantain välisenä yönä. Eläinlääkäri lupasi tulla ja antoi ohjeeksi jat

Blogi on ollut pienellä tauolla ja hyvästä syystä. Melko pian pakkolepopäivittelyni jälkeen jouduin uudestaan sairaalaan. Tällä kertaa lapsi sitten syntyi, joten pakkoleponi päättyi onneksi lyhyeen. Kaikki meni hyvin, joskin synnytys kesti perjantai-aamusta lauantai-iltapäivään. Saimme sairaalasta perhehuoneen ja olikin ihanaa päästä harjoittelemaan vauvan hoitoa miehen kanssa yhdessä. En ole koskaan ollut vauvaihminen ja minua jännitti, millaisia tunteita pieni käärö minussa herättäisi. Synnytyssalissa tunnistin lapsen heti omakseni. Olen aivan äimistynyt siitä, kuinka suloinen hän osaa olla. Pääsimme kotiin tiistaina. Arki onkin ollut uuden opettelua. Mies on onneksi pitkällä kesäloman ja isyysvapaiden ketjulla, joten kaikki on mennyt suhteellisen helposti. Tässä vaiheessa tyttö lähinnä syö ja nukkuu. Hänen vuorokausirytminsä on täysin eri kuin omani, joten päivisin hän nukkuu ja ahmii öisin. Toki pidän huolen, että hän saa tarpeeksi ruokaa myös päivisin. Heti kotiin p

Täällä sitä taas ollaan, hektisten ja mielenkiintoisten päivien jälkeen! Juhannus meni sentään rauhallisesti kotikylillä hevosten, kissojen, sukulaisten ja ystävien seurassa. Ystävät jäivät meille yövieraiksi sillä ajatuksella, että voidaan juhlia keskikesää ihan reippaasti ja pitkään, mutta simahdimme keskiyön aikaan.  Yritimme ottaa kauniita juhannuskuvia hevosten kanssa, ihan ei onnistunut. Tämä kuva on parhaimmistoa. Viime ja tällä viikolla olenkin sitten siirtynyt pakkolepoon. Olen seilannut kodin ja sairaalan väliä ensin raskausmyrkytysepäilyn takia ja sittemmin sen takia, että lapsi yritti syntyä, mutta jänisti viime hetkellä. Olin pari yötä sairaalassa tarkkailussa, mutta loppujen lopuksi palasin kotiin vielä ison mahani kanssa. Sain kuitenkin nukkua kaksi yötä uni- ja kipulääkkeissä, omassa huoneessa. Se kohensi oloa todella paljon, koska en muista, milloin olisin viimeksi nukkunut useampaa tuntia putkeen. Pääsin maanantaina kotiin ja onpa vain ihanaa olla koton