Äitiysloma
alkoi virallisesti, mutta kaikki toiminta ei ole suinkaan pysähtynyt.
Viimeisenä päivänä ennen lomaa Eläinkoulutus Heta Rautiainen kävi pitämässä Tunteiden
turpakaveri -koulutuksen hevosen tunteista. Samalla vietimme ”pienimuotoisia”
Turpakodin avajaisia. Lainausmerkit ovat pienimuotoisen ympärillä siksi, että
loppujen lopuksi piha oli täynnä autoja ja talo ihmisiä. Kaksi oli matkustanut
ihan naapurikaupungista asti! Paikalla oli hevosalan yrittäjiä ja hevosharrastajia.
Sain monta ihanaa uutta tuttavuutta. Tulipahan osoitettua, että olohuone sopii
oikein hyvin luentosaliksi kun vähän sisustaa uusiksi. Valitettavasti muistin
ottaa kuvia vasta vieraiden lähdettyä. Heta muisti ottaa peräti yhden kuvan,
sekin Nasusta ilta-auringossa.
Hetan
luento oli innostava. Tutkijana minua ilahdutti erityisesti Hetan jämpti tyyli
listata, mistä mikin tieto on peräisin, miten tunteita voidaan mitata ja ketkä
niin ovat tehneet. Sain myös paljon uusia ideoita hevosten arkeen ja
erityisesti kommunikointiin Nasun kanssa. Seuraava projektini onkin aloittaa
Nasun kanssa kohdetyöskentely ja sitä kautta antaa Nasulle lisää keinoja
vaikuttaa arkeensa.
Keskiviikkona
kävimme Vikakönkäällä luottoapulaisteni kanssa. Vikakönkäällä oli Luontoa toimintaan -hankkeen kerpputalkoot ja he halusivat lahjoittaa ison kansan
kerppuja hevosillemme. Hanke on Euroopan sosiaalirahaston, Lapin
ammattikorkeakoulun, Metsähallituksen, Pellon kunnan työpajatoiminnan, Oulun
kaupungin nuorisopalvelujen, Seitasäätiön, Nuorten ystävät ry:n Rovaniemeltä ja
Sallan kunnan yhteistyössä toteuttama, joskin tähän tapahtumaan osallistui
käsittääkseni vain Rovaniemen alueen ihmisiä. Hankkeen avulla pyritään
vahvistamaan syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten sosiaalista kuntoutumista. Kerppukasa
oli melkoinen, mutta saimme kaikki mahdutettua kuivumaan talveksi. Tosin annoimme
hevosille heti pari sylillistä tuliaisiksi… Aivan ihana lahja!
 |
Muuten
kaikki on jatkunut suhteellisen normaalisti. Minä leikkaan hevosten kanssa
nurmikkoa, välillä joku auttaa hevosten liikuttamisessa. Viisun selässä ei
kukaan ole käynyt eikä käy. Nyt kun olen ehtinyt tutustua Viisuun pidemmän ajan
kanssa, on hevonen osoittautunut erittäin ystävälliseksi mutta myös hyvin
suomenhevosmaisen määrätietoiseksi daamiksi. Aivan ihana tapaus. Laumassa on
tasaista, jokaisella näyttää olevan oma paikkansa. Viisu reagoi edelleen hieman,
jos muut lähtevät retkelle.
”Laitumen”
nurmi kasvaa, sää on lämmennyt taas… Mukavaa kesäistä viikonloppua!
P.S.
Muuliprojekti on listannut jälleen hevosmaailman aktiivisia blogeja. Hevostilan emäntä
keikkuu edelleen Muulin listalla. Suosittelen tutustumaan myös Muuliin, sieltä
minun aasi-innostuksenikin on osittain peräisin!
Turpakodin avaijaiset kuulostivat erittäin onnistuneilta! Verkostoituminen meidän kitkeränkatkerien hevosihmisten (itsestäni puhun) on aina hieno juttu ja tiedon- ja mielipiteenvaihto on livenä aina toimivampaa kuin somessa.
VastaaPoistaTuollaiselle tunneluennolle/rauhoittavien signaalien luennolle olen itsekin ollut kovasti menossa, mutta peruivat sen tänä keväänä kahdesti! Mutta kyllä minä vielä joskus pääsen.
Ps. tiedän, mihin lähetän Muulin, kun se on vanha, raihnainen ja liian lääkitty ;)
Niin on kyllä, etenkin, kun nykyään tulee aika paljon harrastettua ihan itsekseen. Toki myös somemaailman verkostot ovat yllättäneet minut positiivisesti ensimmäisen blogivuoden aikana! Harmi ettet päässyt luennolle, toivottavasti järjestyy. Olisin muuten halunnut kovasti sinne etelän aasitapahtumiin, mutta nyt on hieman hankala järjestää ;)
PoistaHauskaa, varataan siis Muulille paikka sinne noin kahdenkymmenen vuoden päähän :D Siihen mennessä ehditään hyvin laajentaa!