Viikonloppu ulkona ja mukavien tapahtumien jatkumo

Kesäsäät saapuivat pohjoiseen. Niinpä vietin koko viikonlopun ulkona. Päivät hurahtivat nopeasti puutarhuroinnissa. Kaikki hevoset pääsivät auttamaan, välillä kävin lepäilemässä aitauksessa ja välillä rikkinäisessä pihakeinussa. Ajatuksissa oli korjata se tänä viikonloppuna, mutta kaikkea ei sentään ehdi vapaapäivinä tehdä. Oli todella viihdyttävää loikoilla rikkinäisessäkin keinussa ja katsoa reporankana makoilevia hevosia.

Minulla ja miehellä oli hyvä työnjako. Mies kaivoi kuoppia ja minä täytin niitä. Istutimme talon eteen keijuangervoja koristamaan sisääntuloa. Takapihalla olisi jo yksi valmis kuoppa todennäköisesti tornionlaaksonruusulle ja kenties kurjenpolville. Eilen innostuin repimään nokkosia juurineen hevosaitauksen vierestä. Ajattelin repiä ihan vain muutaman, mutta puuha oli todella koukuttavaa. Nokkosta lähti sitten vähän enemmänkin. Kävin viikolla paikallisessa puutarhamyymälässä pohtimassa nokkosmetsän tulevaisuutta. Sain ohjeeksi, että tänä kesänä kannattaa keskittyä repimään nokkonen pois kerta toisensa jälkeen, ensi kesänä maahan pystyisi ehkä jo istuttamaan jotain korvaavaa. Nokkonen ei haittaisi minua, jos sitä olisi hieman vähemmän ja eri paikassa. Tuosta nykyisestä paikasta sitä ei juuri kehtaa syödä. Lisäksi kasvusto leviää niin korkeaksi ja leveäksi, että sähkö ei kulje kunnolla aitauksessa, ellei nokkospuskaa ole koko ajan katkomassa. Hevoset kävivät välillä aidalla tsemppaamassa. Toivottavasti ne osaavat sitten arvostaa työni tuloksia. Niille tosin on varmasti se ja sama, mitä nokkosmetsän tilalla kasvaa, jos siinä ei kasva ruohoa.

Euroviisut tarjosivat hyvän syyn siirtyä sisätiloihin. Ystäväni järjestää valvojaiset joka vuosi ja sain onneksi kutsun tänäkin vuonna. Valvojaisissa oli hieno tunnelma, tolkuttomasti ruokaa eri maista ja kivoja kisoja. Voitin kahdet hienot pahvilasit pärjäämällä viisubingossa ja tietovisassa! Viisuihin kuuluu tietenkin kappaleiden pisteytys. Tänä vuonna olimme hyvin samoilla linjoilla muun Euroopan kanssa.

Tajusin juuri, että äitiyslomaan on tasan 20 päivää. Olin kaukaa viisas ja otin tutkijakoulun kursseja loppukevääksi. Nyt kun uuden elämänvaiheen alkaminen innostaa ja vuoden puurtaminen alkaa jo vähän väsyttää, kurssit sanelevat kätevästi viimeisiä aikarajoja. Tutkimus etenee vahingossa, kun sitä tulee työstettyä kurssimuotoisesti. Turpakodin yleisölle avoin päivä siirtynee kesäkuun puolelle. Huomasin nimittäin, että kohta olen pitkän ajanjakson yksin kotona ja ison mahan kanssa kaikki valmistelu ja järjestäminen on hitaampaa. Onneksi hevosenhoitoapua on paljon tarjolla!

Yksi iloinen asia varmistui vasta, eli se, että Eläinkoulutus Heta Rautiainen tulee 9.6. eli juuri ennen äitiyslomani alkua Norvan hevostilalle kouluttamaan hevosen tunteista! Heta on todella taitava ja tyyppinä aivan mahtava. Tapasin hänet viime kesänä Dublinissa HETI (Horses in Education and Therapy) -kongressissa ja meitä luultiin siskoksiksi.

Mukavaa viikkoa!