Siirry pääsisältöön

Viikonloppu ulkona ja mukavien tapahtumien jatkumo


Kesäsäät saapuivat pohjoiseen. Niinpä vietin koko viikonlopun ulkona. Päivät hurahtivat nopeasti puutarhuroinnissa. Kaikki hevoset pääsivät auttamaan, välillä kävin lepäilemässä aitauksessa ja välillä rikkinäisessä pihakeinussa. Ajatuksissa oli korjata se tänä viikonloppuna, mutta kaikkea ei sentään ehdi vapaapäivinä tehdä. Oli todella viihdyttävää loikoilla rikkinäisessäkin keinussa ja katsoa reporankana makoilevia hevosia.




Minulla ja miehellä oli hyvä työnjako. Mies kaivoi kuoppia ja minä täytin niitä. Istutimme talon eteen keijuangervoja koristamaan sisääntuloa. Takapihalla olisi jo yksi valmis kuoppa todennäköisesti tornionlaaksonruusulle ja kenties kurjenpolville. Eilen innostuin repimään nokkosia juurineen hevosaitauksen vierestä. Ajattelin repiä ihan vain muutaman, mutta puuha oli todella koukuttavaa. Nokkosta lähti sitten vähän enemmänkin. Kävin viikolla paikallisessa puutarhamyymälässä pohtimassa nokkosmetsän tulevaisuutta. Sain ohjeeksi, että tänä kesänä kannattaa keskittyä repimään nokkonen pois kerta toisensa jälkeen, ensi kesänä maahan pystyisi ehkä jo istuttamaan jotain korvaavaa. Nokkonen ei haittaisi minua, jos sitä olisi hieman vähemmän ja eri paikassa. Tuosta nykyisestä paikasta sitä ei juuri kehtaa syödä. Lisäksi kasvusto leviää niin korkeaksi ja leveäksi, että sähkö ei kulje kunnolla aitauksessa, ellei nokkospuskaa ole koko ajan katkomassa. Hevoset kävivät välillä aidalla tsemppaamassa. Toivottavasti ne osaavat sitten arvostaa työni tuloksia. Niille tosin on varmasti se ja sama, mitä nokkosmetsän tilalla kasvaa, jos siinä ei kasva ruohoa.

Euroviisut tarjosivat hyvän syyn siirtyä sisätiloihin. Ystäväni järjestää valvojaiset joka vuosi ja sain onneksi kutsun tänäkin vuonna. Valvojaisissa oli hieno tunnelma, tolkuttomasti ruokaa eri maista ja kivoja kisoja. Voitin kahdet hienot pahvilasit pärjäämällä viisubingossa ja tietovisassa! Viisuihin kuuluu tietenkin kappaleiden pisteytys. Tänä vuonna olimme hyvin samoilla linjoilla muun Euroopan kanssa.





Tajusin juuri, että äitiyslomaan on tasan 20 päivää. Olin kaukaa viisas ja otin tutkijakoulun kursseja loppukevääksi. Nyt kun uuden elämänvaiheen alkaminen innostaa ja vuoden puurtaminen alkaa jo vähän väsyttää, kurssit sanelevat kätevästi viimeisiä aikarajoja. Tutkimus etenee vahingossa, kun sitä tulee työstettyä kurssimuotoisesti. Turpakodin yleisölle avoin päivä siirtynee kesäkuun puolelle. Huomasin nimittäin, että kohta olen pitkän ajanjakson yksin kotona ja ison mahan kanssa kaikki valmistelu ja järjestäminen on hitaampaa. Onneksi hevosenhoitoapua on paljon tarjolla!

Yksi iloinen asia varmistui vasta, eli se, että Eläinkoulutus Heta Rautiainen tulee 9.6. eli juuri ennen äitiyslomani alkua Norvan hevostilalle kouluttamaan hevosen tunteista! Heta on todella taitava ja tyyppinä aivan mahtava. Tapasin hänet viime kesänä Dublinissa HETI (Horses in Education and Therapy) -kongressissa ja meitä luultiin siskoksiksi.





Mukavaa viikkoa!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal