Siirry pääsisältöön

Puutarhakauden avaus ja yllätysjuhlat


Viimeinen kuukausi ennen äitiyslomaa on jo hyvällä alulla. Kyllä loma tuleekin tarpeeseen, keho alkaa vaikuttaa työhön lähinnä huonosti nukuttuja öitä seuraavana tokkuraisuutena. Mutta kyllä tämä tässä vielä menee! Hevosten hoito tuntuu helpolta, koska olen delegoinut apujoukoille jo ison määrän tekemistä. Minä harjailen, siivoan vähän, ruokin hevosia ja kerron muille, mitä tehdä.







 


Puutarhakausi on aluillaan myös täällä. Toki eilen tuli jo kolmas takatalvi, joten hieman on pitänyt rajoittaa. Erään aikakauslehden väki tuli viime viikolla tekemään kesäjuttua Turpakodista. Kesäjutun ilme hieman muuttui, kun maa oli peitetty lumen ja mudan sekoituksella. Juttu näyttää sitten varmaan vähän erilaiselta kesäjutulta. Kun en ole vielä voinut tehdä paljoakaan, olen selaillut ison pinon puutarhakirjoja ja katsonut ohjelmia. Suunnitelmia olisi jo monelle kesälle. Tänä kesänä voisi toteuttaa sellaisia suunnitelmia, mitkä eivät vaadi kovin paljoa kaivamista. Aloitin jo ruukkupuutarhan ensimmäisillä ruukuilla. Puutarhamyymälöistä löytyi orvokkeja ja runkoruusu. Oli ihanaa päästä istuttamaan edes jotain! Kukat ovat pysyneet hyvänä, kun olen ottanut ne yöksi sisään. Olen päässyt myös kitkemään. Hyvää asentoa on vaikea löytää, mutta käytin tyynyä polvien alla apuna. Mielessä vilisee paljon vaihtoehtoja tuleviin kesiin. Yrittäisikö muuttaa nokkosmetsän keijumetsäksi angervoilla? Istuttaisiko ruusupensaita estämään näkymää lantalaan? Yrittäisikö kasvattaa auringonkukkia? Mies repi yhden kuolleen pensaan irti talon edestä, sen tilalle voisi kehittää jotain perennasysteemiä.

Hevoset ovat päässeet osallistumaan puutarhatöihin. Vaikka lumi ei ole vielä sulanut kaikkialta, talon seinustojen ja tontin reunan nurmikko on vihertänyt ja kasvanut jo melko pitkäksi. Hevoset ovat leikanneet sitä erittäin mielellään.

Ennen äitienpäivää sain erittäin mielekkään yllätyksen. Ystäväni olivat suunnitelleet minulle vauvakutsut ja onnistuivat yllättämään minut täysin. Mies oli mukana juonessa. Olimme miehen kanssa kyläilemässä ja sillä välin kotimme oli vallattu ja koristeltu. Kun ajoimme pihatietä kotiin, vastassamme oli opaskyltti vauvakutsuille. Sisällä näin serpentiiniä kaappien ovissa sekä kissassa. Ystävät piilottelivat olohuoneessa, he olivat näpertäneet talon uskomattoman hienoksi. Juhlista tuli ihanat. En ole koskaan ajatellut olevani vauvakutsutyyppiä. Mutta tietysti tuleva perheenjäsen ansaitsee monta monituista juhlaa! Parasta oli kuitenkin, että pääsin vielä ainakin tämän kerran juhlistamaan viikonloppua ystävien kanssa rauhassa, ilman huolta lapsen hoitamisesta, ilman aivan tolkutonta univelkaa. Pöydässä oli suolaista ja makeaa, minulle ja miehelle oli pieniä tehtäviä. Ihana päivä.







Viikko jatkuu tutkimustyöllä, Turpakotityöllä, puutarhatyöllä ja suurella juhlalla. Lauantaina juhlitaan Euroviisuja perinteisissä Euroviisuvalvojaisissa. Nyt toivon, että hopeinen glittermekkoni mahtuu vielä. Aika joustava se onneksi on.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!