Viimeisiä viikkoja viedään. Oli aika hätkähdyttävää tajuta, että jos lapsi päättäisi syntyä viikon päästä, synnytystä ei yritettäisi enää estää. Tämä fakta ja se, että olo on välillä hyvin tokkurainen huonoista öistä, ovat pakottaneet tekemään löytöretkiä omaan raskausajan jaksamiseen ja laittamaan suunnitelmia hieman uusiksi. Suuremmat Turpakodin spektaakkelitilaisuudet siis siirtyvät aikaan, kun olen varmuudella toimintakuntoinen. En mielelläni näe tilannetta, että piha on täynnä väkeä ja minä olen joko sairaalassa tai muuten vain lepäämässä supistelujen välissä. Mutta miniavajaisia vietetään reilun viikon päästä Hetan koulutuksen yhteydessä. Siinäpä juhlava (ja minulle kevyt tapa) aloittaa toimintavuosi! Paikkoja on vielä jäljellä, vaikka koulutukseen onkin jo ilmoittauduttu mukavissa määrin. Vointi on kuitenkin ollut pääosin hyvä, vaikka joinain päivinä olenkin tuntitolkulla kuluttamassa sohvaa. Hevosten hoitaminen on nyt aika kevyttä ja auttavia käsiä löytyy. Väli