Viimeisiä viikkoja viedään. Oli aika hätkähdyttävää tajuta, että jos lapsi päättäisi syntyä viikon päästä, synnytystä ei yritettäisi enää estää. Tämä fakta ja se, että olo on välillä hyvin tokkurainen huonoista öistä, ovat pakottaneet tekemään löytöretkiä omaan raskausajan jaksamiseen ja laittamaan suunnitelmia hieman uusiksi. Suuremmat Turpakodin spektaakkelitilaisuudet siis siirtyvät aikaan, kun olen varmuudella toimintakuntoinen. En mielelläni näe tilannetta, että piha on täynnä väkeä ja minä olen joko sairaalassa tai muuten vain lepäämässä supistelujen välissä. Mutta miniavajaisia vietetään reilun viikon päästä Hetan koulutuksen  yhteydessä. Siinäpä juhlava (ja minulle kevyt tapa) aloittaa toimintavuosi! Paikkoja on vielä jäljellä, vaikka koulutukseen onkin jo ilmoittauduttu mukavissa määrin. Vointi on kuitenkin ollut pääosin hyvä, vaikka joinain päivinä olenkin tuntitolkulla kuluttamassa sohvaa. Hevosten hoitaminen on nyt aika kevyttä ja auttavia käsiä löytyy. Väli

Kesäsäät saapuivat pohjoiseen. Niinpä vietin koko viikonlopun ulkona. Päivät hurahtivat nopeasti puutarhuroinnissa. Kaikki hevoset pääsivät auttamaan, välillä kävin lepäilemässä aitauksessa ja välillä rikkinäisessä pihakeinussa. Ajatuksissa oli korjata se tänä viikonloppuna, mutta kaikkea ei sentään ehdi vapaapäivinä tehdä. Oli todella viihdyttävää loikoilla rikkinäisessäkin keinussa ja katsoa reporankana makoilevia hevosia. Minulla ja miehellä oli hyvä työnjako. Mies kaivoi kuoppia ja minä täytin niitä. Istutimme talon eteen keijuangervoja koristamaan sisääntuloa. Takapihalla olisi jo yksi valmis kuoppa todennäköisesti tornionlaaksonruusulle ja kenties kurjenpolville. Eilen innostuin repimään nokkosia juurineen hevosaitauksen vierestä. Ajattelin repiä ihan vain muutaman, mutta puuha oli todella koukuttavaa. Nokkosta lähti sitten vähän enemmänkin. Kävin viikolla paikallisessa puutarhamyymälässä pohtimassa nokkosmetsän tulevaisuutta. Sain ohjeeksi, että tänä kesänä kannat

Viimeinen kuukausi ennen äitiyslomaa on jo hyvällä alulla. Kyllä loma tuleekin tarpeeseen, keho alkaa vaikuttaa työhön lähinnä huonosti nukuttuja öitä seuraavana tokkuraisuutena. Mutta kyllä tämä tässä vielä menee! Hevosten hoito tuntuu helpolta, koska olen delegoinut apujoukoille jo ison määrän tekemistä. Minä harjailen, siivoan vähän, ruokin hevosia ja kerron muille, mitä tehdä.   Puutarhakausi on aluillaan myös täällä. Toki eilen tuli jo kolmas takatalvi, joten hieman on pitänyt rajoittaa. Erään aikakauslehden väki tuli viime viikolla tekemään kesäjuttua Turpakodista. Kesäjutun ilme hieman muuttui, kun maa oli peitetty lumen ja mudan sekoituksella. Juttu näyttää sitten varmaan vähän erilaiselta kesäjutulta. Kun en ole vielä voinut tehdä paljoakaan, olen selaillut ison pinon puutarhakirjoja ja katsonut ohjelmia. Suunnitelmia olisi jo monelle kesälle. Tänä kesänä voisi toteuttaa sellaisia suunnitelmia, mitkä eivät vaadi kovin paljoa kaivamista. Aloitin jo ruuk

Viisun ensimmäinen viikko meillä meni nopeasti. Ystävystyminen Vetkaleen ja Nasun kanssa jatkui, Pikkuissikka ja Viisu irvistelevät toisilleen edelleen. Viisu väistää kaikkia, mutta ei holtittoman suureellisesti. Sekä Vetkale että Nasu sallivat sen syödä lähellään. Ne eivät komentele Viisua turhaan. Täällä käyneet ihmiset ovat jo rakastuneet Viisuun. Viisu on ollut mukava kaikille ja saanut vastalahjaksi mukavuudesta pitkiä rapsutus- ja harjaushetkiä. Eräs asiakas kertoi Viisulle haluavansa käyttää yhden hevosharrastekerran pelkästään Viisun hellittelyyn. Viisu on osoittautunut tarkaksi tytöksi. Viisu on taitava löytämään tarhan kaikkein mutaisimman paikan. Siinä on sitten mukava piehtaroida. Hoitoaika tallissa ilman muita hevosia on jo hieman pidentynyt, mutta kauaa en ole vielä Viisua sisällä hoidellut. Olen tehnyt sen kanssa pihalla lyhyitä talutusharjoituksia, ihan yhteisten rutiinien löytämiseksi. Muuten Viisu on liikkunut oma-aloitteisesti pitkin tarhaa, kaiki