Siirry pääsisältöön

Eläintutkimuspäivillä


Kiitos ihanista viesteistä Turpakotiin liittyen! Niitä sateli kaatamalla eri kanaviin. Etenkin Rovaniemen someryhmissä käytiin ihania keskusteluja. Yllätyin, kuinka moni tarjoutui auttamaan. Uskon, että tästä tulee hyvä juttu. Kukahan mahtaa olla ensimmäinen turpakotilainen?

Samaan aikaan kun hoidin Turpakodin tiedottamista ja keskustelin somessa, olin Eläintutkimuspäivillä Helsingissä. Päivien teema oli Arki ja juhla. Tapahtuman järjesti YKES eli Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura. Lähdin junailemaan jo sunnuntaina aamulla. Miehen työmatka osui tietenkin taas juuri samaan viikkoon, mutta onneksi meillä on hyvä porukka auttamassa. Sain ”nauttia” kaupunkielämästä eiliseen myöhäiseen iltapäivään saakka. Vilinään ja meluun en näemmä totu, mutta onneksi tuli tavattua paria läheistä. Se toi lomamaisen olon, ja onhan se hyvä poistua välillä ihmisten ilmoille. Päivät olivat niin intensiivisiä ja monipuolisia, että valitettavasti en jaksanut ilmoittaa muille Helsingissä olostani.



Maanantaina osallistuin Eläimet työssä -tutkimustyöryhmään. Minullakin oli siellä esitys. Puhuin dialogisuuden ja yhteisöllisyyden rakentamisesta hevosten kanssa koulussa. Esittelin huomioita väitöstutkimukseni ensimmäisestä vaiheesta, jossa vein kaksi koululuokkaa tallille. Minut yllätti kommenttien tulva, joka esitystäni seurasi. Kommentit seurasivat siitä, että kerroin oppilaiden tehtävästä. Heidän tehtävänsä oli yrittää saada hevosille turvallinen olo koko päivän ajaksi. Tämä herätti innostusta ja pohdintaa eläimen toimijuudesta. Sain kommenteista varmistusta siitä, että suuntani on oikea. Tapahtuman abstraktit löytyvät täältä, samoin ohjelma.

Muiden esitysten aikana pohdittiin esimerkiksi eläinten toimijuutta, erilaisia työympäristöjä (erityisesti matkailussa) ja eläinten mahdollisuutta vaikuttaa tutkimukseen. Koirat ja kalat olivat esimerkkieläimiä. Kalajutusta innostuin! En ole aiemmin ajatellut, kuinka paljon kala ja ihminen voivat lopulta olla vuorovaikutuksessa. Se mikä kaiken kaikkiaan oli ihanaa, oli huomio siitä, että eläimiä eri tieteenaloilla tutkivat tutkijat ovat kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista ja eläinten hyvinvoinnin ympärille on rakennettu ja rakennetaan hankkeita, kuten Lapissa toteutettu Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa -hanke. Täytyy toivoa, että myös kaikki kentällä toimivat näkevät saman tarpeen eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Jaksan uskoa myönteisesti, että tähän suuntaan ollaan menossa.

Eilen kuuntelin erityisellä mielenkiinnolla esityksiä eläimistä ja teknologiasta. Eläinten hyvinvoinnin tukemiseksi, kuten esimerkiksi yksinäisyyden torjumiseksi, on kehitelty ja kehitellään vaikka jos millaista sovellusta ja laitetta. Tämä ei liity minuun, ajattelin ensin, mutta muistin heti perään, että onhan hevostalleissa ja aktiivipihatoissakin vaikka minkälaista ruokinta-automaattia ja vempainta. Saa nähdä, mitä kaikkea vielä näemmekään!

Parasta antia minulle tällaisissa tapahtumissa on tutkimustyöryhmiin osallistuminen ja ihmisten kanssa keskusteleminen. Hassua, että vaikka päivät olivat täynnä mielenkiintoisia ja tarpeellisia esityksiä, ilahduin erityisesti lounaista. Lounaiden ilahduttavuus johtuu tietenkin siitä, että lounailla voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja eri näkökulmista ihan ajan kanssa. Tietenkin on mukava saada ylipäänsä lounasseuraa tai, mikä ei ole tavallista normaalissa talliarjessa, syödä oikea huolella laitettu lounas.

Pidin tapahtumasta paljon. Näissä tiedetapahtumissa pitäisi käydä säännöllisesti. Aina jos ja kun oma tutkimus tuntuu jumittavan jossain kohdassa, joku onnistuu sanomaan jonkun sellaisen ajatuksen ääneen, josta oma mieli taas saa tarttumapintaa. Ja vertaistuki on äärimmäisen tärkeää.

Kolmen reissupäivän aikana ehdin ikävöidä eläimiä jo kovasti. Kotiinpaluu olikin ihana. Suomenhevoset kävivät portilla tervehtimässä, kissat seurasivat kuin hait. Vaikka olin kotona vasta pikkutunneilla, en malttanut mennä nukkumaan ihan heti. Minä kaipasin kissojen huomiota ihan yhtä paljon kuin ne minun. Nyt ei onneksi tarvitse olla enää lähdössä minnekään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal