Ehkä vanha, mutta ei iloton

Oho, mitä tapahtui?

Talven aikana huomasin, että Vetkale laihtui useita kiloja. Sillä oli myös välillä vähän väsynyt katse. Laihtuminen ei ollut järkevässä suhteessa sen saamaan reilun heinämäärän ja kevyen liikunnan kanssa. Loishäätö oli kunnossa. Nasu ja Pikkuissikka ovat pysyneet suunnilleen samoissa mitoissa viimeisten kuukausien aikana.

Ensiavuksi aloin syöttää Vetkaleelle seniorirehua. Niitä on monenlaisia, usean eri valmistajan tekemiä. Valitsin testiin Racingin, koska Mummolta jäi sitä yli viime syksynä. Lisäsin myös Greenlinen määrää. Vetkale alkoi saada lihaa luiden päälle aika nopeasti. Minua kuitenkin mietitytti, mikä äkillisen laihtumisen aiheutti. Pyysin eläinlääkäriä ottamaan verikokeet. Tässä iässä esimerkiksi cushingin tauti ei ole poissuljettu.

Eläinlääkäri tuli ja juuri päivää ennen sitä Vetkale virkistyi kuin taikaiskusta. Sillä oli virtaa vaikka muille jakaa ja se aloitti iloisen koheltamisen. Tuntui oudolta selittää eläinlääkärille, että se on niin laihtunut ja väsynyt, kun vieressämme seisoi ihannemitoissa oleva täysin vireä hevonen. Eläinlääkäri oli kuitenkin ymmärtäväinen. Kävimme läpi hevosen hyvinvointia muuten (nivelrikko jaloissa, mutta hoito meneillään, epäsopiva satula vaihdettu toiseen, hampaat raspattu vähän aikaa sitten saman eläinlääkärin toimesta). Seuraavana päivänä eläinlääkäri soitti tulokset. Kaikki oli hyvin, kaikki arvot olivat juuri niin kuin pitääkin. Yhtä järkevää selitystä laihtumiseen ei löytynyt.

Todennäköisimmin kyse on vanhuudesta. Vetkaleella vanhuus vain sattui alkamaan Nasua aikaisemmin, jo viidentoista vuoden iässä. Vanhuus näkyy oikuttelevien nivelten ja lisääntyneen energiantarpeen lisäksi myös kavionpohjissa. Kengittäjän mukaan ne ovat ohentuneet. Jäämme siis seuraamaan tilannetta. Ruokamäärä vaikuttaa nyt sopivalta. Kylkiluut eivät paista, mutta maha ei rötkötä.

Joinain päivinä Vetkaleella olisi aika paljon virtaa. Yllä oleva kuva on otettu sellaisena päivänä todellisessa tilanteessa. Ehkä cartrophen-kuuri on todella tehonnut, sillä ontumisia ei ole ollut. Toisina päivinä Vetkale on kävelytuulella ja silloin se saa kävelynsä. Laumassa Vetkale on se, joka tekee aloitteen liikkeeseen ja haluaa järjestää tapahtumia. Onneksi niin. Alkava vanhuus ei välttämättä tarkoita elämänilon heikkenemistä.