Hevostilan emäntä

Turpakoti sai keskiviikkona uuden asukkaan, kun Viisu muutti meille. Viisu saapui illalla. Koska oli valoisaa, päästimme Viisun tutustumaan uuteen laumaansa. Edellisen kodin mukaan Viisu ei viihdy karsinassa, joten oli kiva, että Viisu pääsi heti ulos. Pikkuissikka tuli heti portille tekemään tuttavuutta ja suomenhevoset pian perässä. Koko porukka lähti juoksentelemaan villisti ympäri aitausta. Vetkale jopa jahtasi Viisua, joka ei ensin suostunut pysähtymään haisteltavaksi. Heti kun Viisu malttoi pysähtyä, tilanne rauhoittui. Aina Viisun liikkuessa Vetkale otti kierroksia ja aloitti jahtaamisen alusta. Nasu ja Pikkuissikka juoksentelivat mukana, mutta tekivät tuttavuutta huomattavasti rauhallisemmin. Hieman jännitti Viisun jaksamisen puolesta. Viisu on nimittäin jo 26 vuotta vanha. Ihmeen vetreässä kunnossa se on kuitenkin ikäisekseen! Tilanne rauhoittui aika nopeasti. Illan aikana kaikki hevoset kävivät kaveeraamassa Viisun kanssa. Viisu kävi tekemässä tuttavuutta

Raskausajan hevosharrastamisessa on ollut yksi hyvä puoli. Kun ei voi ratsastaa ja lääkäri kielsi ajolenkitkin, tulee hevosten kanssa puuhailtua kaikkea rentoa jalkaisin. Olen kiinnittänyt erityistä huomiota Nasuun. Se on ollut toisinaan hoidettaessa vähän levoton, mutta siedettävä. Yhdistin levottomuuden alkusyyn viime kesään ja muuttoon, jolloin uudessa tallissa uusien rutiinien opettelu muuttui jännittäväksi. Jännitys jäi ehkä sitten vähän päälle harjauksen yhteyteen. Tartuin uudestaan Tuire Kaimion Hevosen kanssa - Hevosen peruskoulutus -oppaaseen ja oppaan avulla otin harjaukseen uuden systeemin. Oppaassa harjausharjoitusta suositellaan paitsi sellaisiin tilanteisiin, kun harjaus on hevoselle uusi toimenpide, myös sellaisiin tilanteisiin, missä se on vain hieman hankalaa mistä tahansa syystä. Ideana on, että kun hevonen seisoo rauhassa paikallaan, se myös saa olla rauhassa. Eli käytännössä kun liikkuva hevonen pysähtyy paikalleen, harjaus loppuu samaan aikaan.

Oho, mitä tapahtui? Talven aikana huomasin, että Vetkale laihtui useita kiloja. Sillä oli myös välillä vähän väsynyt katse. Laihtuminen ei ollut järkevässä suhteessa sen saamaan reilun heinämäärän ja kevyen liikunnan kanssa. Loishäätö oli kunnossa. Nasu ja Pikkuissikka ovat pysyneet suunnilleen samoissa mitoissa viimeisten kuukausien aikana. Ensiavuksi aloin syöttää Vetkaleelle seniorirehua. Niitä on monenlaisia, usean eri valmistajan tekemiä. Valitsin testiin Racingin, koska Mummolta jäi sitä yli viime syksynä. Lisäsin myös Greenlinen määrää. Vetkale alkoi saada lihaa luiden päälle aika nopeasti. Minua kuitenkin mietitytti, mikä äkillisen laihtumisen aiheutti. Pyysin eläinlääkäriä ottamaan verikokeet. Tässä iässä esimerkiksi cushingin tauti ei ole poissuljettu. Eläinlääkäri tuli ja juuri päivää ennen sitä Vetkale virkistyi kuin taikaiskusta. Sillä oli virtaa vaikka muille jakaa ja se aloitti iloisen koheltamisen. Tuntui oudolta selittää eläinlääkärille, että se on niin l

Pikkuissikka on asunut täällä nyt noin puoli vuotta. Puoli vuotta on mennyt kotiutuessa. Vaikka Pikkuissikka on sopeutunut koko ajan paremmin uuteen kotiin, on välillä ollut nähtävissä tiettyä hätäisyyttä. Se ei ole nukkunut mielellään makuulla, piehtaroinninkin se on suorittanut nopeasti, tarkkaillen samalla ympäristöä Nasun tai hirviöiden varalta. Välillä tiellä kulkeneet sotilaat ovat saaneet sen kiihdyksiin. Kotoa on ollut ahdistavaa poistua yksin. Vaan nyt Pikkuissikassa on havaittavissa suuri muutos rennompaan suuntaan! Pikkuissikka malttaa jopa retkottaa maassa aurinkoa ottaen pitkin päivää. Nyt se jo luottaa, että kukaan ei saalista pikkuissikoita sillä välin. Retket ilman muita hevosia ovat pidentyneet. Toiminta ei ole enää hätäistä, tarkkailevaa vain.   Kuva: Heli Tuovinen. Voi olla sattumaa, mutta muutos astetta rennompaan suuntaan on tapahtunut aivan pian hevosten pihattoon jäämisen jälkeen . Uskon vakaasti, että lauman jatkuva yhdessäolo on vauhdittanut m

Kiitos ihanista viesteistä Turpakotiin  liittyen! Niitä sateli kaatamalla eri kanaviin. Etenkin Rovaniemen someryhmissä käytiin ihania keskusteluja. Yllätyin, kuinka moni tarjoutui auttamaan. Uskon, että tästä tulee hyvä juttu. Kukahan mahtaa olla ensimmäinen turpakotilainen? Samaan aikaan kun hoidin Turpakodin tiedottamista ja keskustelin somessa, olin Eläintutkimuspäivillä Helsingissä. Päivien teema oli Arki ja juhla. Tapahtuman järjesti YKES eli Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura. Lähdin junailemaan jo sunnuntaina aamulla. Miehen työmatka osui tietenkin taas juuri samaan viikkoon, mutta onneksi meillä on hyvä porukka auttamassa. Sain ”nauttia” kaupunkielämästä eiliseen myöhäiseen iltapäivään saakka. Vilinään ja meluun en näemmä totu, mutta onneksi tuli tavattua paria läheistä. Se toi lomamaisen olon, ja onhan se hyvä poistua välillä ihmisten ilmoille. Päivät olivat niin intensiivisiä ja monipuolisia, että valitettavasti en jaksanut ilmoittaa muille Helsin

Vetkale oli aikanaan ravuri. Sen pää, jalat ja maha eivät kestäneet raviuraa. Sen jalkoja operoitiin, se saattoi olla useita päiviä syömättä startin jälkeen stressireaktiona. Oli selvää, että se ei kelvannut raviuralle. Sen koti oli kuitenkin huolehtivainen ja turvallinen, ja sen ihmiset päättivät luovuttaa sen toisenlaiseen elämään. Se päätyi ystävälleni tekemään keveitä ratsastuskoulutöitä. Ei siitä kuitenkaan ollut pidemmän päälle tehokkaaksi tuntihevoseksi. Se tarvitsi yhden tuki-ihmisen jatkuvasti vaihtuvien asiakkaiden sijaan.   Minä rakastuin siihen ja ostin sen itselleni. Nyt alkaa olla selvää, että Vetkale ei pysty liikkumaan enää rankasti. Kävely kuntouttaa sitä ja lisäksi se pystyy työskentelemään hyvin lyhyitä pätkiä ravissa tai laukassa. Täysiaikaiseksi tuntihevoseksi tai asiakkaan maastoratsuksi siitä ei enää ole. Ei siitä ole oikeastaan edes harrastemaastoratsuksi muuta kuin keveille köpöttelyretkille, vaikka omasta mielestään se on elämänsä kunnossa.