Siirry pääsisältöön

Lumikenkälomalla Luostolla


Hevostilan myötä ennen niin aktiivinen retkielämä on kuihtunut minimiin. Minulla ei ole ollut mikään hinku matkustaa kotoa pois huvin vuoksi, kun täälläkin on niin mukavaa. Kuitenkin, kun aloimme suunnitella kaveriporukan kanssa yhteistä viikonloppua Luostolla, innostuin. Mökkiviikonloppumme ovat olleet aina hauskoja. Tajusin myös, että heinäkuun jälkeen en ole lähtenyt kauemmaksi kotoa muuta kuin työmatkan vuoksi. Lomittajat järjestyivät helposti oman tallin väestä. Sitten vain matkaan!





Luosto valikoitui kohteeksi nopeasti saavutettavan sijainnin (Rovaniemeltä puolitoista tuntia, osa lensi tai junaili ensin Rovaniemelle), hienon luonnon ja edullisen mökin vuoksi. Onnistuimme varaamaan Lomarenkaan kautta todella hienon mökin. Ihme kyllä saimme sen viikonlopuksi, vaikka usein Lapissa mökit varataan lauantaista lauantaihin. Matkasimme kimppakyydeillä ja olimme perillä perjantaina hyvissä ajoin ennen pimeää. Mökki oli upea! Meitä oli kymmenen ja silti jokaiselle riitti petipaikka. Minä ja mies saimme jopa makuuhuoneen omalla kylpyhuoneella. Huone oli valittu meille jo ennen kuin olimme edes perillä, se oli näitä raskauden tuomia hyötyjä. Mökki sijaitsi laskettelurinteen ja hiihtoladun vieressä, kauppaankaan ei ollut montaa metriä.

Jokaisella reissulla huomaan kaveriporukkani vanhentuneen. Ensimmäisenä iltana viimeisetkin kömpivät nukkumaan puoliltaöin, koska lauantai oli varattu ulkoilulle. En uskaltanut mennä lautailemaan, vaikka mieli teki. Se ei sitten kuitenkaan haitannut, sillä sain seuraa lumikenkäretkelle. Minulla oli liukulumikengät, muilla tavalliset. Lumikenkäreitti lähti suoraan pihasta. Suuntasimme korkealle katsomaan maisemia, paitsi että sää oli niin luminen ja pilvinen, ettemme nähneet kauas. Kaunista oli silti! Jaksoin hyvin kammeta mäkeä porukan mukana. Ylämäki oli niin jyrkkä, että välillä minun piti oikein keskittyä liukulumikenkieni kanssa. Hyvin ne kuitenkin toimivat. Alamäessä liukulumikengät olivat täydellinen peli.





Lumikenkäreitti oli tamppautunut niin tasaiseksi, että yhdistettynä mäen jyrkkyyteen lasku raskausmahani kanssa ei tuntunut hyvältä idealta. Menin suosiolla reitin tuntumaan umpihankeen. Liukulumikengät kantoivat hyvin ja sain todella nautinnollisen laskun. Erityisen hauskan laskustani teki se, että muut tarpoivat perässäni raskaassa lumessa ja minä sain liihotella. Ennen evästaukoa loputkin tulivat seurakseni umpihankeen. Osa pääsi laavulle menestyksekkäästi, osa könysi hangessa vyötäröä myöten. Liukulumikengät pysyivät hyvin pinnalla, vain kerran toinen niistä irtosi. Olin varmaan kiinnittänyt sen laiskasti.





Laavulla söimme lihapiirakoita ja joimme kahvia ylellisesti posliinimukeista. Laavuilun jälkeen meillä olikin enää hyvin lyhyt matka takaisin mökkiin. Osa vaihtoi varusteet ja suuntasi laskettelurinteeseen, minä lähdin miehen kanssa päivän toiselle lumikenkäretkelle, toiseen suuntaan eli Pyhätunturiin päin. Taivas selkeni ja näimme tunturin huipun. Olimme kotoisasti sen alla. Ihan valtavaa lenkkiä emme kuitenkaan tehneet, sen verran raskaus alkoi jo väsyttää. Oli kuitenkin kiva huomata, että olen vielä toimintakuntoinen. Myös takaisin retkeilyn pariin pääseminen teki mielelle todella hyvää. Luoston maisemia ja reittejä voi vain kehua. Siellä voisi hyvin viettää pitkiäkin lomia, jos vain olisi aikaa.

Nautin myös mökkielämästä. Oli hauskaa jutella ajan kanssa, syödä yhdessä, pelata pelejä ja laulaa kitaran säestyksellä. Muutama iltavirkku suuntasi jopa läheiselle hotellille haistelemaan yöelämää, me mökkiläiset menimme nukkumaan. Molempina aamuina sain nukuttua jopa puoli yhdeksään asti! Heinäkuun jälkeen en ole nukkunut niin pitkään kertaakaan. Sunnuntain ohjelmaksi jäi loppusiivous ja eväshetki. Kotimatkalla pysähdyimme Ahvenlammen laavulle, missä tuhosimme jäljelle jääneitä ruokia.





Usein retkien jälkeen olo on henkisesti virkeä, mutta fyysisesti väsynyt. Nyt olo oli levännyt kaikin puolin. Loma teki hyvää! Oli ihanaa palata kotiin ja viettää aikaa hevosten ja kissojen kanssa. Mies oli jopa niin reipas, että käväisi vielä ratsastamassakin. Tuntuu, kuin olisin lomaillut viikon. Haaveilen, josko tästä eteenpäin pääsisimme kerran vuodessa jonkinlaiselle tunturimatkalle, joko vaeltaen tai sitten tällä tavoin kevyemmin, lapsen kanssa tai ilman. Tunturi on ihmiselle hyvästä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!