Hevostilan emäntä

Kuva noin viikon takaa. Kipaisin eilen viemään heiniä. Ajattelin käydä nopeasti, laitoin vain ohuen takin päälle. Kävin tervehtimässä hevosia ennen kuin hain heinät. Vetkale tuli heti portille tervehtimään ja kohta perään Nasu. Sitten ne painelivat omille teilleen, eivät jääneet seurustelemaan. Aurinko paistoi, lunta oli tullut lisää ohut kerros. Kimalsi hauskasti. Muutin suunnitelmaa ja menin aitaukseen sisälle seurailemaan menoa. Suomenhevoset kulkivat muutama askel kerrallaan kahdestaan, välillä nenä toistensa hännissä kiinni. Pikkuissikka tuli seurustelemaan ja pyysi minua rapsuttamaan. Rapsuttelin sitä siinä hetkisen. Kun suomenhevoset lähestyivät, se lähti kauemmaksi turvaan. Istahdin heinälaatikon päälle. Nasu kävi tarkistamassa, onko kaikki hyvin. Vetkale tuli tonkimaan laatikkoa, josko sieltä löytyisi heiniä. Tarjosin rapsutusta, mutta kumpikaan ei ollut sillä tuulella. Nasu jäi lähelleni hamuilemaan jämäkorsia, Vetkale kävi tarkistamassa ympäristön aitauksen kai

Hevostilan myötä ennen niin aktiivinen retkielämä on kuihtunut minimiin. Minulla ei ole ollut mikään hinku matkustaa kotoa pois huvin vuoksi, kun täälläkin on niin mukavaa. Kuitenkin, kun aloimme suunnitella kaveriporukan kanssa yhteistä viikonloppua Luostolla, innostuin. Mökkiviikonloppumme ovat olleet aina hauskoja. Tajusin myös, että heinäkuun jälkeen en ole lähtenyt kauemmaksi kotoa muuta kuin työmatkan vuoksi. Lomittajat järjestyivät helposti oman tallin väestä. Sitten vain matkaan! Luosto valikoitui kohteeksi nopeasti saavutettavan sijainnin (Rovaniemeltä puolitoista tuntia, osa lensi tai junaili ensin Rovaniemelle), hienon luonnon ja edullisen mökin vuoksi. Onnistuimme varaamaan Lomarenkaan kautta todella hienon mökin. Ihme kyllä saimme sen viikonlopuksi, vaikka usein Lapissa mökit varataan lauantaista lauantaihin. Matkasimme kimppakyydeillä ja olimme perillä perjantaina hyvissä ajoin ennen pimeää. Mökki oli upea! Meitä oli kymmenen ja silti jokaiselle riitti pet

Nasu valmiina lenkille Raskausajan ratsastamattomuudessa on ollut yksi hyvä puoli. Koska olen halunnut tehdä hevosteni kanssa muutakin kuin maastakäsittelyä, olen saanut paljon varmuutta ajamiseen. En ole koskaan tuntenut oloani kovin varmaksi kärryillä. Ratsastaessa hevonen tuntuu olevan lähempänä ja hevosen selästä näkee kauemmaksi kuin selän takaa. Hevosten vanhalla tallilla pääsin onneksi osallistumaan ajokurssille, jossa sai hyvin yksilöllistä opetusta. Sain ajaa kivoilla kilpahevosillakin. Ajaminen Vetkaleen kanssa oli kuitenkin hankalaa ja ajokertojen väliin jäi niin pitkä aika, ettei minulle ehtinyt tulla rutiinia. En luottanut omaan valjastukseeni tai kuskin taitoihini. Onneksi pääsin silloin tällöin kavereiden seuraneidiksi ajolenkeille. Noilla lenkeillä sain myös ajaa. Hevoset olivat rauhallisia ajettavia, joten homma pysyi mukavana. Mutta nyt ajamisesta on tullut lähes pakko. Valjastukseni on muuttunut varmaksi ja enää en tee ajolenkille lähdöstä numeroa. Se

Olen pihattomyönteinen ihminen. Edellisellä tallilla hevoseni asuivat pihatossa ja koin sen hyväksi asumismuodoksi. Pihallammekin on pieni pihatto. Siitä huolimatta hevoseni ovat asuneet tämän talven tallissa. Lauma oli viime vuoden puolella suurempi, jolloin pihatto oli hevosporukalle aivan liian pieni. Pihatto kaipasi pieniä, joskin hyvin pieniä muutoksia kelvatakseen oikeaksi asuintilaksi. Talliasumisessa on ollut hyviä puolia. Hevoset ovat olleet yön varmassa säilössä. Minun ei ole tarvinnut keräillä karanneita hevosia pitkin kylää. Toisaalta, eipä minun ole tarvinnut keräillä niitä päivisinkään. Lisärehut on ollut erittäin helppo jakaa yksilöllisesti. Puolet siivoustyöstä hoituu todella helposti, kun lanta löytyy siististi karsinoista. Mutta talliasumisessa on ollut myös huonoja puolia. Vaikka Vetkale on vaikuttanut tyytyväiseltä myös tallissa, tammat eivät ole. Ne kyllä tulevat illalla mielellään talliin, mutta uskoisin, että into tulla sisään johtuu tiedossa olevasta r

Tämä on ollut uskomaton vuosi, tai osa siitä. Olen päässyt tekemään unelmahommia. Työnkuvani on ollut enimmäkseen tutkimustyötä ja pienimuotoisesti kirjoitushommia freelancerina sekä asiakastöitä hevosten kanssa. Asiakastyö hevosten kanssa on ollut erittäin mielenkiintoinen ja mieluinen elämys ja tapa oppia lisää. Teen asiakastöitä keskimäärin kolme kertaa viikossa. Asiakkaani ovat lapsia ja aikuisia. Toiminta tapahtuu hevosten tarhassa, tallissa ja ”kentällä”, maasta ja ratsain. Vetkale on ollut pitkään vain minun hevoseni, mitä nyt mieheni on ratsastellut sillä silloin tällöin. Nyt, kun se on ollut kevyessä asiakastyössä, olen huomannut, miten tärkeää minun ja sen välinen luottamus on. Jos tänne tulee uusi ihminen, hän saa työskennellä lähes poikkeuksetta Vetkaleen kanssa. Minä tiedän, miten Vetkale reagoi ja Vetkale tuntee minut. Vetkale on kaikille kiltti, mutta ei onneksi piilottele suurta persoonaansa. Se on kiinnostunut ihmisistä. Jos ihminen ei ole läsnä, Vetkale ei ala.

Pohjoiseen koitti hiihtolomaviikko. Minäkin päätin pitää muutaman päivän vapaata, kun kelikin on ollut aurinkoinen. Lomailu on ollut kyllä mukavaa! Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä hevosten kanssa pitkiä kärrylenkkejä. Tiet ovat nyt kuitenkin niin peilijäisiä, että kärrylenkit ovat jääneet tekemättä. Hevoset ovat saaneet kolme täysin vapaata päivää ja se näyttää miellyttävän niitä. Molemmat suomenhevoset tekivät viime viikolla paljon töitä, joten vapaa on ihan ansaittua. Hevoset ovat kuluttaneet vapaapäivänsä etsimällä heinää koko tarhan pituudelta ja ottamalla aurinkoa. Juuri sopivia lomatekemisiä siis. Minä taas olen kuljeksinut hevosten tarhassa ja hengittänyt rauhallista tunnelmaa. Olen lukenut kirjoja. Olen myös ulkoiluttanut liukulumikenkiä takametsässä. Niiden kanssa puljaaminen on edelleen täydellistä raskausajan liikuntaa. Vauhti ei ylly liian kovaksi, mutta keho tietää tehneensä jotain fyysistä. Tutkimus on pyörinyt päässä jonkin verran. Välil