Siirry pääsisältöön

Ei niin iloista harrastamista


Eräänä aamuna aamutalliin mennessäni ihmettelin, kun Nasulla ei tuntunut olevan kiire ulos. Ei sillä näyttänyt olevan hätää, sillä vain oli jotain kiinnostavaa tekemistä. Vein Vetkaleen ja keskityin Nasuun. Se tuijotti vesikuppia. Kupista tippui vettä puruille. Purut olivat märät. Puoli karsinaa oli märkien purujen peitossa. Veden putoamisääni märille puruille oli ikävä.

Vein tammat ja tutkin kuppia. Kun automaattikupin läpän nosti ylös, vedentulo näytti lakkaavan. Fiksuna ja vielä hieman unisena naisena päätin ratkaista ongelman tilapäisesti, syödä aamiaisen ja palata sitten hoitamaan asian seikkaperäisesti. Etsin jotain, minkä saisin kupin ja läpän väliin. Vieressä oli suolakivi. Laitoin sen pönkäksi.

Söin aamiaisen ja palasin talliin. Suolakivi osoittautui todella typeräksi ideaksi, minkä olisin varmasti ymmärtänyt, jos olisin ollut kunnolla hereillä. Vesi liotti kiveä, jolloin sen pönkkäävä vaikutus oli mennyttä. Kuppi tulvi vettä edelleen. Vesi tuli kupin päältä, kun sen pitäisi tulla läpän alta. Vääntelin nupikoita. Vesi alkoi suihkuta. Soitin talon edelliselle omistajalle, joka alkaa kohta tottua puheluihini, jotka alkavat sanoin: ”Onko hyvä hetki? Kuule, onko sinulle koskaan käynyt niin että…” Omistajalle ei ollut käynyt juomakuppisuihkua, mutta hän osasi neuvoa, mistä veden saa poikki. Itse en siinä tilanteessa muistanut. Sain katkaistua tallista vedet kokonaan ja sitten minulla olikin aikaa toimia.

Päättelimme, että vanha kuppi on ehkä mennyt rikki. En ehtinyt sinä päivänä kaupunkiin ostamaan uutta, joten hevoset saivat kannetun veden. Sen verran uskalsin käyttää tallin vesihanaa päällä, että vältyin veden kantamiselta pihan poikki. Puhtaat purut olivat mennyttä.

Ehdin tehdä töitä, mutta iltapäivä oli varattu eläinlääkärille ja kaikkien hevosten raspaamiselle. Rutiinijuttu, ajettelin. Molempien suomenhevosten hampaat on hoidettu puoli vuotta sitten, hyvin meni silloin. Nasun kohdalla tuomio oli edelleen hyvä. Suussa ei ollut mitään kummallista. Vetkale ehti vain juuri ja juuri avata suunsa, kun kuulin eläinlääkärin kauheat sanat: ”Jaa, missäs olet murtanut hampaasi?”


 
Hammasmonsterin uhri.


Vetkaleen yksi hammas oli murtunut. Murtuma johtuu todennäköisesti hampaiden hapertumisesta, ei osumasta. Eläinlääkäri sai tilannetta korjattua, mutta epäili, että hammas joudutaan todennäköisesti poistamaan klinikkaolosuhteissa. Jipii jee. Kiire ei kuitenkaan ollut. Tilanne oli tasainen, joten sen voisi hoitaa samalla, kun klinikalle olisi muutakin asiaa. Vetkaleen tuntien sitä tulee. Muuten hampaat olivat ok, mutta niissä alkoi ikävä kyllä näkyä hevosen ikääntyminen. Ne ovat alkamassa kääntyä vanhan hevosen tyyliin, mutta tilanne on vielä ihan hyvä. Minun pieni hevoseni vanhenee vasta viidentoista vuoden iässä. Nasu on saman ikäinen, mutta Nasu on elämänsä kunnossa.

Seuraavana päivänä kuppioperaatio jatkui. Ostin uuden kupin. Mies irrotti vanhan kupin seinästä, mikä ei ollutkaan helppo juttu. Ruuvit olivat mädäntyneet kupin sisään, joten siinä oli vääntäminen. Uusi kuppi suihkusi vettä. Katkaisimme vedet.

Viikonloppuna oli hyvin aikaa säätää. Entinen omistaja oli puhunut vedenpaineiden säätämisestä. Nuppi oli jossain. Kun kysyin tarkempaa ohjeistusta, sain selkeän ohjeen: ”Möltti siinä valjashuoneen putkistossa, johon käy kuuskulma-avain.” Juu, mikähän niistä mölteistä? Ennen kuin ehdin ajatella tarkemmin, hän tarjoutui tulemaan näyttämään. Onni on talon ihanat edelliset omistajat samalla kylällä! Onneksi heillä riittää kärsivällisyyttä minun kanssani! Entiset omistajat saapuivat ja aloimme putkitöihin neljän aikuisen voimin. Tiivistimme kuppia, ei auttanut. Väänsimme vedenpaineita (möltti löytyi), ei auttanut. Teimme vaikka mitä ja aikaa meni vaikka kuinka, mikään ei auttanut. Ongelma näytti olevan putkessa. Se oli kuitenkin mukavaa, että saimme vaihdettua kuulumisia. Kiitos heille ajan tuhlaamisesta täällä! Muistan heitä tuoreella pullalla heti kun ehdin leipomaan.

Katkaisimme siis taas vedet. Maanantaina soitin putkimiehelle, joka lupasi tulla viimeistään seuraavalla viikolla. Hän yllättikin ja tulikin jo parin päivän päästä. Se oli viikon ainoa päivä, jolloin oksentelin holtittomasti ja migreeni pärähti päälle sen seurauksena. Hoidin tallityöt ja laitoin kellon soimaan aina seuraavaa heinänvientiä varten. Muuten olin unessa tai puoliunessa. Iltapäivän heinäsatsin yhteydessä putkimiehet tulivat paikalle ja otin heidät vastaan aivan migreeni-uni-pahoinvointipöhnässä. He saivat vesisuihkun loppumaan tiivistämällä putkea ja kuppia pellavalangalla. Kuppi ei enää valu. Totesin heille, että tämä on hyvä ensiapu, mutta todellisuudessa ongelma voi olla suurempi. Sain kuitenkin vedet talliin ja sovimme palaavamme asiaan tarvittaessa.

Kupeista tulee nyt vesi silloin kun läppiä painaa. Vesi ei valu muuten. Nyt meillä on kuitenkin ongelma. Nasu pelkää kuppiaan, sillä vesi tulee sen kuppiin todella voimakkaalla paineella. Painemöltin vääntely ei auta. Muut kupit toimivat paremmin. Nasu saa kantoveden. Minä soitan putkimiehelle uudestaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal