Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Toipilas Sarvikuono

Sarvikuono kävi sterilaatioleikkauksessa. Aika oli kypsä, sillä se alkoi kaivata kipeästi poikaystävää ja yritti karata jatkuvasti sellaista etsimään. Rovaniemellä on monta eläinlääkäriasemaa ja valitsin niistä Evidensian, sillä siellä emme olleet vielä käyneet. Olen järjestelmällisesti testannut eri asemia ja kaikkiin olen ollut tyytyväinen. Evidensiaan olin kyllä myös erittäin tyytyväinen! Jo ennen leikkausta olin hyvillä mielin, sillä eläinlääkäri oli tuttu ja mieluinen aikaisemmista yhteyksistä. Aulassa oli monta haukkuvaa koiraa. Niiden aiheuttama meteli oli hurja. Yritin mennä ilmoittautumaan kassalle, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, meitä vietiin jo omaan huoneeseen. Kiltti hoitaja totesi, että aula ei ole sillä hetkellä kissalle paras paikka. Saimme odotella rauhallisessa hoitohuoneessa keskenämme. Ihanaa palvelua! Sarvikuono viettää mielellään aikaa kopassaan ja eläinlääkäriasemalla kävi ilmi, että Sarvikuono oli pakannut mukaan tarvitsemakseen kat

Ei niin iloista harrastamista

Eräänä aamuna aamutalliin mennessäni ihmettelin, kun Nasulla ei tuntunut olevan kiire ulos. Ei sillä näyttänyt olevan hätää, sillä vain oli jotain kiinnostavaa tekemistä. Vein Vetkaleen ja keskityin Nasuun. Se tuijotti vesikuppia. Kupista tippui vettä puruille. Purut olivat märät. Puoli karsinaa oli märkien purujen peitossa. Veden putoamisääni märille puruille oli ikävä. Vein tammat ja tutkin kuppia. Kun automaattikupin läpän nosti ylös, vedentulo näytti lakkaavan. Fiksuna ja vielä hieman unisena naisena päätin ratkaista ongelman tilapäisesti, syödä aamiaisen ja palata sitten hoitamaan asian seikkaperäisesti. Etsin jotain, minkä saisin kupin ja läpän väliin. Vieressä oli suolakivi. Laitoin sen pönkäksi. Söin aamiaisen ja palasin talliin. Suolakivi osoittautui todella typeräksi ideaksi, minkä olisin varmasti ymmärtänyt, jos olisin ollut kunnolla hereillä. Vesi liotti kiveä, jolloin sen pönkkäävä vaikutus oli mennyttä. Kuppi tulvi vettä edelleen. Vesi tuli kupin päältä, kun sen

Iloista harrastamista

Jaksan edelleen iloita voimistuneesta olosta. Takana on useita hienoja päiviä täynnä iloista hevosharrastamista. Olen käynyt valoisan aikaan kärrylenkeillä vuorotellen molempien hevosten kanssa. Nasun kanssa olemme päässeet hölkkälenkeille, Vetkaleen kanssa olemme harjoitelleet järkevää kävelyä. Kaksi viimeisintä pikkulenkkiä ovat menneet jo aika rennosti! Olen todella ylpeä hevosestani. Kun aikanaan pohdimme maalle muuttoa, minulta kysyttiin, että eikö minulla ole yksinäistä harrastaa hevosten kanssa itsekseni. Huomasin eilen, että en ole kokenut yksinäisyyden hetkiä ollenkaan. Itse asiassa harrastuskavereiden määrä on ollut juuri sopiva. Pikkuissikan ihminen käy täällä usein ja tänä keväänä Nasulla on kolme tarkkaan valikoitua liikuttajaa. Hyvää seuraa siis riittää ja silti jää hyvin tilaa itsenäiselle tekemiselle. Viihdyn todella hyvin myös itsekseni hevosten kanssa ja hevosten vanhallakaan tallilla en sinänsä useinkaan varsinaisesti kaivannut ratsastusseuraa. Toki se

Valoa sumun jälkeen

Alan palata takaisin elävien kirjoihin jatkuvan painostavan sumun seasta. Ensimmäisen avun jatkuvaan oksentelun ja migreenin kierteeseen sain kiltiltä lääkäriltä, joka kirjoitti minulle lääkkeet pahoinvointiin. Kierre saatiin katkaistua, ja aivan pian olo alkoi onneksi helpottaa luonnostaan. Ei tämä silti ole vielä ohi, edelleen on huonompiakin päiviä. Mutta olen kuin herännyt henkiin! Alkuviikosta iloitsin siitä, että pystyin käymään yliopistolla lounastapaamisessa kuin kuka tahansa muu ihminen. Sain juotua jopa kupin kahvia. Viimeksi olen kokenut vastaavaa iloa yli kuukausi sitten. Hyvä minä! Parasta kohentuneessa olossa on se, että jaksan taas harrastaa ihanien hevosteni kanssa. Tammikuussa hoidin hevoset ja tallin ja se oli siinä. Onneksi kovat pakkaset osuivat hurjimpaan huonoon oloon, joten liikutus oli ollut vähäistä joka tapauksessa. Nyt olen jaksanut puuhastaa molempien kanssa kärryhommia. Nasu on osoittautunut täydelliseksi kärryttelykaveriksi. Se tuntuu nauttiv

Neuleintoa

Mainitsinkin viime kirjoituksessa, että iltaisin on tullut harrastettua neulomista. Se on minulle välillä kokoaikainen harrastus ja välillä kausiharrastus. Nyt tammikuussa se on ollut minulle tehoharrastus. Tammikuun aikana nimittäin viimeistelin kahdet sukat, tein itselleni kaupunkikelpoisen villatakin ja tikutin mummin viltistä ylijääneistä langoista sukat mummille. Olen ollut huomaavinani käsityöintoa muillakin. Ainakin olen saanut ihailla hienoja Hirnakan  ja Muuliprojektin Kaisan tuotoksia.   Nyt kaapeissa olisi paljon jämälankoja. Innostuin jämälankasukista niin, että taidan keskittyä kevään ajan jämälankatöihin. Nyt minulla on työn alla villatakki. Kahdesta islantilaisesta villapaidasta jäi jäljelle lankoja kolmanteen. Tästä tuleekin riemunkirjava raitapaita, todennäköisesti tallihommiin. Mielessäni myös kummittelee, josko malttaisin aloittaa jämälangoista ihan oikean viltin. Käytän itse tekemiäni vaatteita tallissa päivittäin. Islantilaiset villapa