Siirry pääsisältöön

Ratsastaminen raskauden aikana


Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia?

Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä ratsastusretkiä. Olo tuntui ihan hyvältä. Jossain vaiheessa alkoi tulla yhtä jos toista inhottavaa raskausoiretta, ja välillä olin ihan virallisessa terveydenhoitajan määräämässä ratsastuskiellossa. Otin kiellon hyvin kirjaimellisesti ja nousin selkään vasta sitten, kun kaikki oireet olivat menneet ohi. Kolmen kuukauden mittainen ratsastuskauteni jäi siis kuitenkin melko vajavaiseksi, mutta onneksi sain sentään kokea viimeisen hyvän mielen laukan.

 
Muisto loppukesästä, jolloin ratsastus oli vielä osa rutiineja.

Nyt ollaan toisella kolmanneksella ja huomaan olevani arempi. Putoaminen voisi olla jo kohtalokasta, toisaalta voisi olla, että kaikki menisi pudotessa hyvin. Hevoseni ovat kilttejä enkä ole koskaan pudonnut niiden selästä. Tiedostan silti, että hevonen voi kompastua ja kaatua vaikka käynnissä ja silloin minä en halua jäädä kasvavan lapsen kanssa alle. Kilttikin ja rohkeakin hevonen voi säikähtää. En pysty enää ratsastamaan täysin turvallisin mielin, joten en ratsasta ollenkaan. On tämä lapsi kuitenkin niin tärkeä. Ja hevoset varmasti vaistoavat hermostuneisuuden ja hermostuvat sitten itsekin.

Välillä tekisi hirveästi mieli hypätä ratsaille, etenkin Vetkaleen selkään. Kyllä minä silti maltan odottaa vielä muutaman kuukauden. Tämä asia taitaa olla kuitenkin sellainen, että täysin selkeää ratkaisua ei ole. En ole koskaan paheksunut niitä ystäviä, jotka ovat ratsastaneet lähes loppuraskauteen saakka. Olkoon tämä kuitenkin minun ratkaisuni.


Kommentit

  1. Onpa mukavaa löytää ajatuksia aiheesta :) mulla itsellä on pitkä ratsastustausta ja lähinnä nuorten estehevosten parista. Omani myöskin nuori. Nyt rv21. Ratsastanut ja hypännyt olen ihan normaalisti, mutta maastoilun jätin kuukausi sitten putoamisvaaran "pelossa". Kilpailut on myöskin nyt jäänyt. Ratsastus antaa mulle niin paljon jaksamista arkeen etten aijo lopettaa niin kauan kun tuntuu ihan normaalilta tai kun maha alkaa kasvaa enemmän. Vielä mulla ei oikeastaan mahaa ole niin ei sekään ole tiellä. Mun terveydenhoitaja ei pidä siitä että ratsastan mutta kätilö taas kertonut realiteetit eikä nää mitään estettä miksen voisi jatkaa, istukka myös takaseinällä missä hieman enemmän turvassa. Tippunut en ole vuosiin mutta toki vältän tilanteista milloin isompi riski siihen on, enkä mene edes selkään jos maneesi ruuhkainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Kirsi, minustakin on mukavaa kuulla muiden kokemuksia aiheesta :) Ihanaa, että olet pystynyt jatkamaan rakasta lajia noin täysillä! Itsensä kuuntelu on tässä varmasti juurikin se taikasana. Hyvää vointia toivottelen!

      Poista
  2. Oi, onpa mukava tämä uutinen. Hieman ounastelinkin, älä kysy mistä ajatus päähäni pälkähti.
    Minusta raskauden ajan tekemiset tai tekemättäjättämiset ovat niin henkilökohtainen juttu, ettei siihen ole ulkopuolisilla kahta sanaa. Siis näissä harrastushommissa, tekee juuri niin kuin itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu. Itse olin aikanaan esikoista odottaessani kamalan tarkka ihan kaikessa, kuopuksen kanssa jo paaaaaljon paljon rennompi.
    Ihanaa odotusta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No tuota, olenhan minä saattanut piilotella aivan minimaalisia vihjeitä vanhempien tekstien sekaan... Hauskaa, että ounastelusi osui oikeaan! Tuo oli minusta tosi hyvin sanottu.

      Poista
  3. Onnea uuden elämän vartijalle! Minä aikoinaan lenkkeilin juosten koirien kanssa ja ratsastin tasan siihen asti, kun tuntui hyvälle. Kuopuksen loppuraskauden aikana luottoratsuna oli issikkaruunani, jonka kanssa käynti ja töltti olivat ne mukavat askellajit. Laukan jätin pois, kun se tuntui vatkaavan liikaa. Imetysaikana ravi hölskytti painavia rintoja epämiellyttävästi, joten menin sitä tahtia mikä hyvältä tuntui. Metsälenkeillä hissukseen ratsastaminen oli niin suurta henkistä iloa, että sen täytyi olla vain hyvästä.

    Issikkaruunani tuntui oivaltavan tilani. Se oli supervarovainen kaikessa ollessani raskaana. Ennen ja jälkeen raskauden se oli oma virtava veijari kaikkine kujeineen. Mutta raskausaikana se kulki kuin kavion kärjillä. Ikävä on edesmennyttä ystävää!

    Iloa raskausaikaasi! Ne viimeiset kuukaudet on haastavimmat, kun keuhkoille ja vatsalaukulle ei ole enää normaalia tilaa. Läähätät joka käänteessä ja ruokaa menee pienet annokset kerrallaan. Mutta pienistä lopun ahtaista olotiloista seuraa elämäsi suurin ja paras palkinto. Elä kuten itsestäsi parhaalta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita! Tuo issikka kuulostaa todella valloittavalta kaverilta. Meidän hevoset tuntuvat käyttäytyvän aivan normaalisti, toki ovat yleensäkin hyväkäytöksisiä. Varmasti ne jo kuitenkin tietävät, että missä mennään. Ihmettelin hevosen viisautta, kun ystäväni odotti lasta ja ratsasti aika pitkälle. Eräänä päivänä ja sen erään päivän jälkeen hevonen ei suostunut liikkumaan askeltakaan, jos ystäväni oli selässä. Siihen jäi ystäväni ratsastus. Muiden ratsastajien kanssa hevonen liikkui sitten mielellään.

      Viimeiset kuukaudet kuulostavat todella lupaavilta :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal