Siirry pääsisältöön

Pahoinvoiva hevostilan emäntä ja pakkasessa askartelevat hevoset




Oliko hullua muuttaa tänne pyörittämään omaa hevostilaa ja olla heti raskaana? Miten tästä hommasta selvitään? Ensin ajatus mietitytti, mutta sitten ymmärsin, että ratkaisu oli kertakaikkisen nerokas. Väsyneinä ja huonovointisina hetkinä minun ei tarvitse ajaa kolmea varttia tallille ja ajaa sitten vielä takaisin. Voin astua ovesta ulos ja silittää hevosia. Se ei ole suuri vaiva. Saan olla hevosteni kanssa joka päivä, vaikka päivän olotila olisikin karmea. Jos minulla olisi nyt hevonen vuokrapaikalla, veikkaan, että olisi ollut monta sellaista päivää, etten olisi jaksanut lähteä sitä katsomaan.

Tallityöt ovat sujuneet toistaiseksi hyvin. Maha ei ole vielä tiellä, joten ainoa toimintaa rajoittava tekijä on oma pahoinvoiva olotila. Pahoinvointini alkoi silloin kun se useimmilla kuulemma loppuu. Saan aamuisin hevoset ulos ja niille ruokaa ja vettä huonovointisuuden aaltojen välissä. Päivisin voin pääosin hyvin, tosin välillä on niin huonovointisia päiviä, etten uskalla lähteä ihmisten ilmoille. Illat ovat pahimpia. Onnekseni mies on säälinyt minua ja tehnyt oma-aloitteisesti iltatalleja (ja välillä myös aamutalleja). Toisinaan haemme hevoset sisälle yhdessä, vaikka ei minulla yksinkään menisi siihen montaa minuuttia. Siitä tulee kuitenkin mukava olo. Mies on luvannut apua aina kun tarvitsen ja myös silloin kun en tarvitse. Lähipiirissä on onneksi innokasta ja osin myös hevostaitoista tukiverkostoa jos oikein paha paikka tulee. Ei tarvitse kuulemma olla edes paha tilanne niin saan soittaa, mutta minä niin mielelläni teen itse niin paljon kuin mahdollista. Vielä en ole siis verkostoa juuri hyödyntänyt. Ulkoilma ja hevosten kanssa puuhastelu kohentavat omaa mielialaani joka ikinen kerta. Ja kolmen hevosen kotitallissa saa onneksi puuhastaa omaan tahtiin. Olen ollut nyt aika paljon yksin kotona, hyvin on mennyt siitä huolimatta.

Täällä on ollut kova pakkanen jo monta päivää. Hevosilla on mahtavat talviturkit eivätkä ne ole palelleet ulkona. Ne ovat saaneet tavallista enemmän heinää. Harmikseni kaikki kolme ovat todella huonoja juomaan. Minkään lämpöinen vesi ei maistu tarhassa. Olen nyt tehojuottanut niitä melassiveden avulla ja illalla tallissa olen juottanut laihoja puuroja. Tallissa maistuu myös tavallinen vesi. Tallin putket ovat onneksi pysyneet sulina.

Pakkasten ja pahoinvoinnin takia varsinainen hevosten kanssa harrastaminen on jäänyt vähän vähälle. Aktiiviseen elämään tottuneet hevoset ovat sitten keksineet tekemistä aivan itse. Ne ovat esimerkiksi askarrelleet aitojen parissa, jolloin minäkin olen saanut askarreltavaa. Kolmenkymmenen asteen pakkasessa on viehättävää askarrella. Niin kilttejä hevoset kuitenkin ovat, että ne ovat seisseet hajotetun aidan sisäpuolella, vaikka uloskin olisi päässyt hieman jalkaa koukistamalla.

Ja ovat hevoset saaneet onneksi liikettä. Vetkale on ottanut asiakseen olla tammojen henkilökohtainen personal trainer. Muutaman kerran päivässä se laukkuuttaa tammoja pitkin pitkää aitausta. Minusta on mukavaa katsella ikkunasta työhuoneen lämmöstä kissat sylissä, että siellä ne urheilevat.


Kommentit

  1. Uuh, raskauspahoinvointi tulvahti kieltämättä varsin elävänä mieleen kun luin kirjoitustasi. Se aaltoileva ellotuksen tunne oli todella katala.
    Tallilla omassa pihassa on kieltämättä puolensa. Hevosia on helppo pyörähtää morjenstamassa aina kun olo sallii. Muistan kun pääsin kuntoutuksesta kotilomalle, könkkäsin kepin kanssa tarhan portille ja sain turpaterapiaa, sitä mitä eniten tarvitsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on just ihan parasta. Siis ei ellotus vaan se, että voi könkätä sinne hevosten luo vaikka sen kepin kanssa. Tietyllä tavalla ratsastamattomuus on ollut myös ihan hauskaa. Tulee puuhasteltua enemmän kaikkea arkista hevosten kanssa. Äsken iloitsin jopa tarhan siivouksesta. Samalla sai katseltua, mitä kaverit ulkona touhuavat.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

Hetki vielä

Hei lukijat! Kiitos, kun olette lukeneet tekstejäni, vaikka välissä oli pitkä tauko. Se lämmittää todella! Blogissa on hiljaista vielä pienen hetken verran, sillä valmistelen blogin muuttoa. Jatkossa blogi tulee olemaan omalla alustallaan, yhdessä yritykseni nettisivujen sekä väitöstutkimuksen tiedotussivuni kanssa. Yhden sivuston ylläpitäminen on minulle selkeämpää. Hevostilan emäntänä bloggaaminen on palkitsevaa. En malta odottaa, että aivan pian näette uuden sivuni ja uuden hienon bannerini! Ohjeet uudelle sivuastolle saatte täältä heti, kun on suunnilleen valmista. Kuullaan pian!