Siirry pääsisältöön

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat


Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen: röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen.

Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin hievahtamatta tyytyväisenä koko kuvausprosessin ajan. Se on oikea eläinlääkärin ja kengittäjän unelma.  


Minua kiinnosti erityisesti toinen etujalka ja toinen takajalka. Etujalan nivelrikko oli tiedossa, mutta eteneminen mietitytti. Vetkale on ollut aika ontumisherkkä vauhdikkaampien pätkien jälkeen, vaikka se onkin ollut menohaluinen tuttuun tapaansa. Toinen mietityttävä asia oli takajalka, johon Asseri lotasi kunnon potkun ennen kuolemaansa. Vetkale ontui jalkaa yhden päivän. Se ei ollut kuuma, mutta jotenkin erilainen se oli. Klinikalla totesimme syksyllä, että kuvataan sitten kun on mahdollisuus, mutta hätää ei ole.

Kuvat hämmästyttivät todella. Etujalan rikko ei ollut edennyt. Toisen jalan kontrollikuvassa jalka tosin oli paremmassa kunnossa, mutta tilanne ei ollut paha. Mutta se takajalka. Kuva kertoi, että ponin potkaisemassa jalassa oli ollut puikkoluun murtuma. Kaikeksi onneksi murtuma oli parantunut, puikkoluun murtumat kuulemma monesti paranevat itsekseen. Murtuma oli parantunut oikealle kohdalle. Jos luu olisi luutunut väärin, olisi edessä ollut leikkaus, joka olisi ollut niin kallis, etten kestä sitä edes ajatella. Olin aivan ihmeissäni siitä, miten Vetkale on pystynyt yleensä toimimaan ja pysynyt iloisena. Ilmeisesti murtuma vain oli juuri sellaisessa kohdassa, ettei se haitannut. Todennäköisesti Vetkale on kuitenkin varonut jalkaansa sen verran, että on siirtänyt enemmän painoa etujaloille, mikä on taas kipeyttänyt etujalkaa entisestään.

Hurja juttu. Vetkale-parka säälittää minua. Tuolla se on viipottanut iloisesti murtunut luu jalassaan! Yleensä se näyttää kivun herkästi eikä suostu liikkumaan askeltakaan, jos satula painaa tai jalkaan sattuu. Täytyy siis vain toivoa, että tämä aika ei ole ollut sille aivan kaameaa.

Muistan selvästi tilanteen, jolloin Asseri potkaisi Vetkaletta. Pojat seisoskelivat puoliunessa kaikessa rauhassa kahdestaan, kuten ne ennen usein tekivät. Yhtäkkiä Asseri kääntyi ja potkaisi Vetkaletta jalkaan täysillä. Mitään syytä moiseen en keksinyt, tilanne oli todella yllättävä. Yleensä Asseri potki vain puolustautuakseen. Se on tietysti ollut kipeä jo silloin, potku oli niitä ensimmäisiä kipumerkkejä. Poni-parka.

Vetkale ei tuosta nuorene, mutta eläinlääkäri oli silti aivan positiivinen. Vetkaletta voi liikuttaa sen voinnin ja liikkumishalukkuuden mukaan. Totesimme, ettemme jatka kortisonilääkintää, sillä koin, että niistä saatava apu oli hyvin tilapäistä. Testaamme cartrofen-kuuria. Raportoin sitten, kun kuuri on vaikuttanut.

Ehdin ihastella moneen kertaan, kuinka helppoa on, kun eläinlääkäri tulee kuvaamaan kotitallille. Eläinlääkäri oli samalla myönteisellä linjalla. Kotikuvaus on kuulemma kaikkien etu. Hevoset käyttäytyvät kotona usein klinikkaolosuhteita rauhallisemmin, jolloin niitä on helpompi hoitaa. Jossain etelän suunnalla kuvaavat ja kiertävät eläinlääkärit ovat kai jo ihan yleisiä ja toiminta on hyvin suosittua kauempana Euroopassa. Toivottavasti tämä sama kulttuuri leviäisi myös tänne pohjoiseen asti. Aikaa meni useita tunteja vähemmän kuin klinikkareissuun, vaikka hevosklinikka on tässä samassa kaupungissa. Hintakaan ei tullut sen kalliimmaksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal