Siirry pääsisältöön

Arkikuulumisia




Pakkaset kestivät täällä pitkään, mutta lopultakin tuntuu helpottavan. Nyt pakkasta on enää reilu kymmenkunta astetta ja voi, miten lauhalta se tuntuu. Hevoset eivät tosin olleet pakkasista moksiskaan, mutta itse ulkoilin vain pakolliset ulkoilut.

Täällä arki jatkaa tuttua rataansa. Pahoinvointi ei suinkaan ole ohi, mutta onneksi silloin tällöin on helpompiakin päiviä, joiden avulla tämä on helpompi kestää. Työtahtini on jonkin verran hidastunut syksyisestä, mutta silloin minulla olikin spurtti päällä. Silloin tutkimus eteni päivittäin ripeästi sen kummemmin aikatauluttamatta, nyt olen ottanut aikataulutuksen käyttööni. Vaikka olo olisi millainen, olen asettanut jokaiselle päivälle tietyn kokonaisuuden, mikä minun on pakko tehdä. Se on toiminut hyvin ja sain eilen valmiiksi yhden isomman kokonaisuuden, jota olen työstänyt hyvin pitkään. Into ei ole onneksi laantunut mihinkään. Olen kyllä todella onnellinen, että saan tehdä tutkimusta kotona ja aikatauluttaa itse päiväni juuri tänä vuonna. Teen työt vuorokauden hyvinä tunteina. Opettajana olisin joutunut olemaan jonkin verran poissa töistä, tai ainakaan en olisi ollut se maailman hehkein, suloisin ja hauskin ekaluokan opettaja. Hyvä näin.





Elämä on ollut nyt pakostakin aika rauhallista. Olen ollut enimmäkseen kotona, pakolliset poistumiset pyrin hoitamaan hyvin pikaisesti ja päivän helpoimpina tunteina. Iltaisin olen lähinnä tehnyt käsitöitä kissojen kanssa. Silloin tällöin joku on soittanut tai piipahtanut, se on ollut mukavaa. Onneksi olen rauhalliseen elämään taipuvainen luonne. Kissat ovat piristäneet kovasti. Eilen aamulla löysin täysin tyhjennetyn työpöydän. Kalenteri, muistikirja ja ruukkukasvi löytyivät lattialta, lamppua eivät sentään olleet saaneet alas. He tuntuvat viihtyvän täällä työhuoneessa kovin hyvin.





Nasun vuokraajat ovat olleet ihanan aktiivisia. Minä olen työstänyt Vetkaleen kanssa suoruutta ja lihasjumppaa maasta käsin sekä aktivoinut sitä erilaisilla tehtävillä ruokapalkkioiden avulla. Työskentely on tehnyt hyvää meille kummallekin. Yllättävän paljon tuo koko lauma liikkuu tarhassa. Nytkin Vetkale treenaa tammoja.

Sain myös kokea taas yhden maalla elämisen riemun. Satuin juuri sopivasti katsomaan ikkunasta ulos, kun näin takapihallamme ketun! Täällä se on kuulemma asunut vuosikaudet, koko kylä tuntuu nähneen ketun jossain. Se oli hieno näky!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal