Siirry pääsisältöön

Vuoden lyhyin päivä


Eilen oli siis vuoden lyhyin päivä. Hyppäsin hieman ennakkoon joululomalle ja vietin tunnelmallisen rentoilupäivän.







Kävimme tammojen kanssa kävelymaastossa. Ne saivat syödä havuja ja me tytöt istuskelimme tyytyväisinä selässä. Pakastui. Hieman piti ratsastaessa ajatellakin, tammat ovat nimittäin ottaneet parina päivänä yhteen. Nasu on jahdannut Pikkuissikkaa etuperin ja takaperin. Pikkuissikka väistää muuten, mutta tulee ärsyttämään Nasua silloin, kun kokee tilanteen turvalliseksi. Ikävä kyllä nämä tilanteet ovat niinä hetkinä, kun Nasua haetaan tarhasta ja Pikkuissikka jää aidan taakse. Silloin on hyvä tulla portille hillumaan ja irvistelemään kohti toisen naamaa. Onneksi tämä huvi loppui lyhyeen. Ilmoitin ystävällisesti mutta topakasti hevosille, että silloin kun ihminen on välissä, tappelu ei ole suotavaa. Laumassa saa remuta niin paljon kuin jaksaa, vaikka eiväthän ne kovin jaksa. Mutta kaikki meni hyvin, kun muistimme pitää turvavälin.

Koristelin kotia hieman. Päivän urakaksi riitti joulukorttien kiinnittäminen seinälle. Nyt seinää katsoessa tulee todella hyvä mieli.

Pimeän tultua, ja pimeähän tuli aikaisin, tuli ystävä kylään. Parin teepannullisen jälkeen kävimme viemässä hevosille lisää heinää. Sitten minulla oli niin karmea nälkä, että tyhjensimme ruokakaappeja ja improvisoimme illallisen kaikesta, mitä sattui löytymään. Ohjasimme miehen sohvalle lepäilemään pitkän työpäivän jälkeen ja valumaan hiljalleen lomatunnelmaan. Me kohelsimme yllättävän hyvän aterian ja sen syöminen kolmestaan hämärässä kynttilävalaistuksessa tuntui kovinkin juhlavalta. Kyllä nyt tuntuu lomalta. Kissat saivat ystävältä joululahjan. Ne rakastuivat täysin uuteen leluunsa, etenkin Sarvikuono.







Hevoset menivät talliin vasta hyvin myöhään. Sain huomata, että vaikka päivä oli vuoden lyhin, pimein se ei missään nimessä ollut. Kuu valaisi kuin voimakas katulamppu. En tarvinnut otsalamppua. Jokainen hevosaitauksen nurkka näkyi. Valo oli kuin iltapäivällä.


Kommentit

  1. Harvinaista herkkua - uutta luettavaa hevosblogimaailmassa! Törmäsin blogiisi sattumalta jonkun mutkan kautta, ja jäin lueskelemaan tekstejä. Vasta useampia päivityksiä luettuani tajusin, että teillä on tuttu hevonenkin siellä. Nasu on tuttu vuosien takaa, meillä asustaa kaksikin samalta tallilta ostettua tammaa. Kovasti aina ihastelin isoa tammaa, kun silloisella omistajallaan vierailtiin. :)

    Hyvää alkavaa vuotta teille ja rapsutuksia punaiselle tammalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiva kun löysit tänne! Nytpä löysin sinunkin blogisi ja onpa vain kiva lueskella muidenkin täällä pohjoisessa asuvien hevosjuttuja. Eli tosi hyvä, että laitoit viestin :)

      Hauskaa, että Nasu on tuttu! Se on kova tyttö tekemään hyvän vaikutuksen ihmisiin. Sillä on aika monta entisestä paikasta kerättyä ystävää ja fania. Ja itsekin hurmaannun Nasusta päivä päivältä enemmän. Vein rapsutukset perille!

      Hyvää alkavaa vuotta myös teille!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal