Vuoden lyhyin päivä

Eilen oli siis vuoden lyhyin päivä. Hyppäsin hieman ennakkoon joululomalle ja vietin tunnelmallisen rentoilupäivän.

Kävimme tammojen kanssa kävelymaastossa. Ne saivat syödä havuja ja me tytöt istuskelimme tyytyväisinä selässä. Pakastui. Hieman piti ratsastaessa ajatellakin, tammat ovat nimittäin ottaneet parina päivänä yhteen. Nasu on jahdannut Pikkuissikkaa etuperin ja takaperin. Pikkuissikka väistää muuten, mutta tulee ärsyttämään Nasua silloin, kun kokee tilanteen turvalliseksi. Ikävä kyllä nämä tilanteet ovat niinä hetkinä, kun Nasua haetaan tarhasta ja Pikkuissikka jää aidan taakse. Silloin on hyvä tulla portille hillumaan ja irvistelemään kohti toisen naamaa. Onneksi tämä huvi loppui lyhyeen. Ilmoitin ystävällisesti mutta topakasti hevosille, että silloin kun ihminen on välissä, tappelu ei ole suotavaa. Laumassa saa remuta niin paljon kuin jaksaa, vaikka eiväthän ne kovin jaksa. Mutta kaikki meni hyvin, kun muistimme pitää turvavälin.

Koristelin kotia hieman. Päivän urakaksi riitti joulukorttien kiinnittäminen seinälle. Nyt seinää katsoessa tulee todella hyvä mieli.

Pimeän tultua, ja pimeähän tuli aikaisin, tuli ystävä kylään. Parin teepannullisen jälkeen kävimme viemässä hevosille lisää heinää. Sitten minulla oli niin karmea nälkä, että tyhjensimme ruokakaappeja ja improvisoimme illallisen kaikesta, mitä sattui löytymään. Ohjasimme miehen sohvalle lepäilemään pitkän työpäivän jälkeen ja valumaan hiljalleen lomatunnelmaan. Me kohelsimme yllättävän hyvän aterian ja sen syöminen kolmestaan hämärässä kynttilävalaistuksessa tuntui kovinkin juhlavalta. Kyllä nyt tuntuu lomalta. Kissat saivat ystävältä joululahjan. Ne rakastuivat täysin uuteen leluunsa, etenkin Sarvikuono.

Hevoset menivät talliin vasta hyvin myöhään. Sain huomata, että vaikka päivä oli vuoden lyhin, pimein se ei missään nimessä ollut. Kuu valaisi kuin voimakas katulamppu. En tarvinnut otsalamppua. Jokainen hevosaitauksen nurkka näkyi. Valo oli kuin iltapäivällä.