Siirry pääsisältöön

Talvitunnelmissa


Joulukuu toi pohjoiseen oikean talven! Tarvittiin vain pari lumisateista päivää ja heti voidaan elellä talven ihmemaassa. Vaikka kiltti naapuri auraakin traktorilla hevostilan isoimmat linjat, olen silti saanut viettää aikaa lumikolan kanssa. Muotoilen talven varalle sellaisia reittejä, joissa kottikärryjen kanssa kulkeminen on mahdollisimman askeleita säästävää. Lumityöt eivät haittaa minua vielä, olen aina pitänyt kolaamisesta. Asuin yhden talven pienessä kylässä, rivitalon päädyssä. Minulla oli oma pikkuruinen piha ja tietenkin sisäänkäynti asuntoon. Kolasin asunnon edustaa niin innoissani pienimmänkin lumisateen jälkeen, että naapurit taisivat jo hymähdellä. Nyt tilaa onkin sen verran, että ihan huvikseni en enää kolaan tartu.












Hevoset ovat olleet leikkisiä. Pehmeä pohja taitaa tuntua mukavalta kavioiden alla, jonkin verran ovat hepat nimittäin juoksennelleet edestakaisin. Ne ovat työntäneet päitään lumihankeen ja siksi ne ovatkin kovin hauskan näköisiä. Lauma on toipunut hyvin Asserin lähdöstä. Pikkuissikkakin on jo mukana porukassa, joskaan se ei vieläkään kuulu Nasun suosikkeihin. Nasu ei enää kuitenkaan jahtaa sitä.







Lauha luminen sää houkutteli puuhastelemaan ulkona vielä kolauksen jälkeenkin. Virittelin siis hieman jouluvaloja. Kynttilät ovat palaneet ulkona lyhdyissä koko päivän. Alkaa olla jo sen verran hämärää, että niiden valo ei mene hukkaan päivälläkään. Sininen hetki taisi olla tänään jo kolmelta. Ja päivä lyhenee vielä entisestään. Kerrankin ehdin nähdä päivän nousun ja laskun ihan rauhassa, sillä kirjoittamishommat ovat ajoittuneet nyt pääosin pimeisiin tunteihin. Kyllä tämä pohjoisen pimeys on hieno ja rauhoittava. Kaupungin valotkaan eivät yllä tänne sotkemaan pimeyden ja tunnelmavalojen rauhaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal