Joulukuu
toi pohjoiseen oikean talven! Tarvittiin vain pari lumisateista päivää ja heti
voidaan elellä talven ihmemaassa. Vaikka kiltti naapuri auraakin traktorilla
hevostilan isoimmat linjat, olen silti saanut viettää aikaa lumikolan kanssa.
Muotoilen talven varalle sellaisia reittejä, joissa kottikärryjen kanssa
kulkeminen on mahdollisimman askeleita säästävää. Lumityöt eivät haittaa minua
vielä, olen aina pitänyt kolaamisesta. Asuin yhden talven pienessä kylässä,
rivitalon päädyssä. Minulla oli oma pikkuruinen piha ja tietenkin sisäänkäynti
asuntoon. Kolasin asunnon edustaa niin innoissani pienimmänkin lumisateen
jälkeen, että naapurit taisivat jo hymähdellä. Nyt tilaa onkin sen verran, että
ihan huvikseni en enää kolaan tartu.
Hevoset
ovat olleet leikkisiä. Pehmeä pohja taitaa tuntua mukavalta kavioiden alla,
jonkin verran ovat hepat nimittäin juoksennelleet edestakaisin. Ne ovat
työntäneet päitään lumihankeen ja siksi ne ovatkin kovin hauskan näköisiä.
Lauma on toipunut hyvin Asserin lähdöstä. Pikkuissikkakin on jo mukana
porukassa, joskaan se ei vieläkään kuulu Nasun suosikkeihin. Nasu ei enää
kuitenkaan jahtaa sitä.
Lauha
luminen sää houkutteli puuhastelemaan ulkona vielä kolauksen jälkeenkin.
Virittelin siis hieman jouluvaloja. Kynttilät ovat palaneet ulkona lyhdyissä
koko päivän. Alkaa olla jo sen verran hämärää, että niiden valo ei mene hukkaan
päivälläkään. Sininen hetki taisi olla tänään jo kolmelta. Ja päivä lyhenee
vielä entisestään. Kerrankin ehdin nähdä päivän nousun ja laskun ihan rauhassa,
sillä kirjoittamishommat ovat ajoittuneet nyt pääosin pimeisiin tunteihin. Kyllä
tämä pohjoisen pimeys on hieno ja rauhoittava. Kaupungin valotkaan eivät yllä
tänne sotkemaan pimeyden ja tunnelmavalojen rauhaa.
Kommentit
Lähetä kommentti