Leikkisät eläimeni

Enpä ole hetkeen päivittänyt kissojen uutisia. Niillä menee ihan mukavasti, mutta tärkein uutinen on tämä: Tiikeri on bongattu leikkimässä useita kertoja!

Kun Tiikeri muutti meille kesällä, se oli nuoresta iästään huolimatta aika ehdoton. Se oli vakavasti otettava saalistaja, ei mikään pentu, ja sen mielestä vain pennut leikkivät. Sarvikuono on leikkinyt senkin edestä. Kynät katoilevat pöydiltä, leipäpakettien sulkijat seilaavat pitkin taloa. Tiikeri on katsonut tyynesti vieressä. Se on leikkinyt ainoastaan hippaa ja painia Sarvikuonon kanssa.

Mutta nyt jotain on tapahtunut. Ensin Tiikeri vei Humma-pehmolelun koppiinsa ja alkoi nukkua sen kanssa. Tätä jatkui siihen asti, että Sarvikuono valtasi kopin ja heitti Humman ulos. Sitten Tiikeri kiinnostui neulomisesta. Se yritti saalistaa lankakeriä neuloessani pipoa. Sitten hupparin narut olivat parasta ikinä. Ja juuri äsken löysin Tiikerin leikkimässä nippusiteellä, jonka se oli löytänyt jostain. Vähän se katsoi minua epävarmasti, kuin kysyen, että onko tämä leikkiminen sopivaa.

Sarvikuono alkaa olla teini-iässä, ja leikkiminen ei ole ainakaan vähentynyt. Tätä tekstiä kirjoittaessani se on ehtinyt pudottaa työhuoneeni verhot. Nyt kissat juoksevat ympäri taloa ja olohuoneesta kuuluu pahaenteistä kolinaa. Eilen meillä kävi lapsivieras. Tämä oli Sarvikuonon tapa toivottaa vieras tervetulleeksi:

Myös Vetkale on ollut joulumielellä. Se alkoi ontua laukan jälkeen viikko sitten ja saanut kuntoutua nyt sitten tarhalevossa. Klinikan röntgen ei ole vieläkään kunnossa, joten seuraava klinikkareissu siirtyi keväämmälle. Jalka vaikuttaa kuitenkin jo hyvältä ja hevonen on kehitellyt tarhassa omia juttujaan. Siellä se hölkkäilee ja villitsee Nasua ralliin. Selvästi se kaipaa aktiviteetteja säännöllisten lenkkien loputtua. Se esittelee temppuja, joita olen sille opettanut positiivisen vahvisteen avulla. Eilen sen suosikki oli luoksetulo. Kun nostan käteni vaakasuoraan sivulle, se tulee antamaan minulle turvallaan läpsyn ja saa siitä palkan. Käteni ovat pysyneet vartaloni vierellä, mutta Vetkale on pörrännyt ympärilläni ja yrittää koskettaa jatkuvasti vasenta kättäni. Se tulee luo, kävelee muutaman askeleen verran pois, tulee uudestaan, yrittää koskettaa kättä, poistuu metrin päähän, palaa takaisin, yrittää koskettaa kättä… Tänään aloitin Vetkaleen kanssa jalkapallotreenit. Se hoksasi idean nopeasti.

Joulu on taas, joulu on taas, voi kuinka meil on hauskaa!