Siirry pääsisältöön

Leikkisät eläimeni


Enpä ole hetkeen päivittänyt kissojen uutisia. Niillä menee ihan mukavasti, mutta tärkein uutinen on tämä: Tiikeri on bongattu leikkimässä useita kertoja!

Kun Tiikeri muutti meille kesällä, se oli nuoresta iästään huolimatta aika ehdoton. Se oli vakavasti otettava saalistaja, ei mikään pentu, ja sen mielestä vain pennut leikkivät. Sarvikuono on leikkinyt senkin edestä. Kynät katoilevat pöydiltä, leipäpakettien sulkijat seilaavat pitkin taloa. Tiikeri on katsonut tyynesti vieressä. Se on leikkinyt ainoastaan hippaa ja painia Sarvikuonon kanssa.








Mutta nyt jotain on tapahtunut. Ensin Tiikeri vei Humma-pehmolelun koppiinsa ja alkoi nukkua sen kanssa. Tätä jatkui siihen asti, että Sarvikuono valtasi kopin ja heitti Humman ulos. Sitten Tiikeri kiinnostui neulomisesta. Se yritti saalistaa lankakeriä neuloessani pipoa. Sitten hupparin narut olivat parasta ikinä. Ja juuri äsken löysin Tiikerin leikkimässä nippusiteellä, jonka se oli löytänyt jostain. Vähän se katsoi minua epävarmasti, kuin kysyen, että onko tämä leikkiminen sopivaa.

Sarvikuono alkaa olla teini-iässä, ja leikkiminen ei ole ainakaan vähentynyt. Tätä tekstiä kirjoittaessani se on ehtinyt pudottaa työhuoneeni verhot. Nyt kissat juoksevat ympäri taloa ja olohuoneesta kuuluu pahaenteistä kolinaa. Eilen meillä kävi lapsivieras. Tämä oli Sarvikuonon tapa toivottaa vieras tervetulleeksi:








Myös Vetkale on ollut joulumielellä. Se alkoi ontua laukan jälkeen viikko sitten ja saanut kuntoutua nyt sitten tarhalevossa. Klinikan röntgen ei ole vieläkään kunnossa, joten seuraava klinikkareissu siirtyi keväämmälle. Jalka vaikuttaa kuitenkin jo hyvältä ja hevonen on kehitellyt tarhassa omia juttujaan. Siellä se hölkkäilee ja villitsee Nasua ralliin. Selvästi se kaipaa aktiviteetteja säännöllisten lenkkien loputtua. Se esittelee temppuja, joita olen sille opettanut positiivisen vahvisteen avulla. Eilen sen suosikki oli luoksetulo. Kun nostan käteni vaakasuoraan sivulle, se tulee antamaan minulle turvallaan läpsyn ja saa siitä palkan. Käteni ovat pysyneet vartaloni vierellä, mutta Vetkale on pörrännyt ympärilläni ja yrittää koskettaa jatkuvasti vasenta kättäni. Se tulee luo, kävelee muutaman askeleen verran pois, tulee uudestaan, yrittää koskettaa kättä, poistuu metrin päähän, palaa takaisin, yrittää koskettaa kättä… Tänään aloitin Vetkaleen kanssa jalkapallotreenit. Se hoksasi idean nopeasti.

Joulu on taas, joulu on taas, voi kuinka meil on hauskaa!


Kommentit

  1. Leipäpussinsulkija on ihan paras lelu ! Niitä jahdataan meilläkin aivan höpelönä. Samalla rypistellään matot ja seuraava jännänpaikka on luonnollisesti joku maton mutka jossa voi kytistää kavereita :D Paperikassi on meillä ihan paras jännälelu. Jos on kissa hukassa, asetan lattialle paperikassin tai jonkun laatikon ja kas, kohta kissoja löytyy ruuhkaksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaikenlaiset kassit ovat kiehtovia. Ja laatikot, Sarvikuono oikein kopsahtelee niihin. Myös vieraiden kassit ja käsilaukut ovat hauskoja, Tiikeri on enemmän korien perään. Sarvikuono rakastaa ikävä kyllä siivousämpäriä yli kaiken. Onpa hyvä pyydystysvinkki, jos kissat kateissa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal