Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2018.

Terveisiä joulupöpperöstä

Jo on hyvä aika palata blogitauolta. Olen ollut täällä kotona joulupöpperössä. Ennen kuin vuosi vaihtuu, palaan vielä joulutunnelmiin. Ensimmäinen joulu omassa talossa oli ihana! Hevoset ovat kuuluneet minun jouluaattooni jo useamman vuoden ajan. Nyt, kun ne ovat kotona, oli jouluaaton meininki paljon rauhallisempi kuin aiempina vuosina. Ei tarvinnut säätää aikataulujen kanssa ja ajella pitkin pitäjää. Riitti, että käveli pihan poikki hevosten luokse aina silloin tällöin. Meillä oli koko tallin yhteinen joulumaasto. Minä lähdin matkaan Vetkaleen kanssa, mies lähti Nasun seuralaiseksi ja Pikkuissikka tuli retkelle ihmisensä kanssa. Tunnelma oli rauhallinen ja meillä oli mukavaa. Luminen metsä oli kaunis. Retken jälkeen hevoset saivat kerppuja ja me suuntasimme saunaan ja joulupöytää valmistelemaan. Meille tuli perhettä jouluaterialle. Tänä vuonna koko perhe ei päässyt mukaan, mutta oikein mukavaa oli silti. Tarjoilut hoituivat vaivattomasti: me laitoimme uunii

Vuoden lyhyin päivä

Eilen oli siis vuoden lyhyin päivä. Hyppäsin hieman ennakkoon joululomalle ja vietin tunnelmallisen rentoilupäivän. Kävimme tammojen kanssa kävelymaastossa. Ne saivat syödä havuja ja me tytöt istuskelimme tyytyväisinä selässä. Pakastui. Hieman piti ratsastaessa ajatellakin, tammat ovat nimittäin ottaneet parina päivänä yhteen. Nasu on jahdannut Pikkuissikkaa etuperin ja takaperin. Pikkuissikka väistää muuten, mutta tulee ärsyttämään Nasua silloin, kun kokee tilanteen turvalliseksi. Ikävä kyllä nämä tilanteet ovat niinä hetkinä, kun Nasua haetaan tarhasta ja Pikkuissikka jää aidan taakse. Silloin on hyvä tulla portille hillumaan ja irvistelemään kohti toisen naamaa. Onneksi tämä huvi loppui lyhyeen. Ilmoitin ystävällisesti mutta topakasti hevosille, että silloin kun ihminen on välissä, tappelu ei ole suotavaa. Laumassa saa remuta niin paljon kuin jaksaa, vaikka eiväthän ne kovin jaksa. Mutta kaikki meni hyvin, kun muistimme pitää turvavälin. Koristelin kotia hiem

Jouluvalmisteluja

Minäkin olen tehnyt jouluvalmisteluja! Yleensä olen hoitanut jouluun virittäytymiset normaaleissa töissä, sillä ennen joulua ajanjakso oli aina erityinen: oli päivittäinen joulutarina, Lucia siellä kuun puolivälissä, joulujuhlaharjoituksia, koulun omat kauneimmat joululaulut, tosin myöskin oli väsymys ja kiire. Nyt, kun olen tämän vuoden erilläni näistä perinteistä, piti virittäytyminen hoitaa ihan itse. Lumiset hevoset ovat tietenkin tehokkain virittäytyminen jouluun, mutta olen tehnyt muutakin. Lauantaina täällä kylällä oli omat kauneimmat joululaulut vanhalla kyläkoululla. En ollut käynyt koululla aikaisemmin, joten yhdessä laulaminen oli hyvä syy katsastaa paikka. Juhlasta tuli hassu olo, kuin olisin hypännyt ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin. Ensiksi kylätoimikunnan edustaja otti meidät vastaan ja kehotti hakemaan kahvia ja torttua. Ihmiset istuivat pöydissä tai takaseinustalla, lapsilla oli tonttulakit päässä. Vanhan juhla- ja liikuntasalin etuosassa oli URKUHARMOONI ja sen

Leikkisät eläimeni

Enpä ole hetkeen päivittänyt kissojen uutisia. Niillä menee ihan mukavasti, mutta tärkein uutinen on tämä: Tiikeri on bongattu leikkimässä useita kertoja! Kun Tiikeri muutti meille kesällä, se oli nuoresta iästään huolimatta aika ehdoton. Se oli vakavasti otettava saalistaja, ei mikään pentu, ja sen mielestä vain pennut leikkivät. Sarvikuono on leikkinyt senkin edestä. Kynät katoilevat pöydiltä, leipäpakettien sulkijat seilaavat pitkin taloa. Tiikeri on katsonut tyynesti vieressä. Se on leikkinyt ainoastaan hippaa ja painia Sarvikuonon kanssa. Mutta nyt jotain on tapahtunut. Ensin Tiikeri vei Humma-pehmolelun koppiinsa ja alkoi nukkua sen kanssa. Tätä jatkui siihen asti, että Sarvikuono valtasi kopin ja heitti Humman ulos. Sitten Tiikeri kiinnostui neulomisesta. Se yritti saalistaa lankakeriä neuloessani pipoa. Sitten hupparin narut olivat parasta ikinä. Ja juuri äsken löysin Tiikerin leikkimässä nippusiteellä, jonka se oli löytänyt jostain. Vähän se katsoi mi

Lumiretkillä

Minulla oli vähän pidempi ratsastustauko. Oli todella täysiä päiviä yliopistolla, sitten fyysinen vointi ei ollut aivan hyvä, jäinen maakin kiusasi jossain välissä. Nyt viimeisen viikon ajan olen kuitenkin päässyt ratsaille monen monta kertaa. Kyllä talvi on minulle parasta ratsastusaikaa. Olen ratsastanut molemmilla hevosilla. Välillä olemme olleet omieni kanssa keskenämme, välillä koko tallin voimin, välillä Nasu ja Pikkuissikka ovat tehneet yhteisretkiä. Ne ovatkin oikein toimivia yhdessä. Nasun tehtävä on johtaa käyntipätkät ja Pikkuissikka saa vetää vauhdikkaammat osuudet. Ratsastusreitillämme on juuri nyt sopivasti pehmeää lunta. Hevoset loikkivat tietä pitkin innoissaan, ratsastajilla on turvallinen olo, sillä alla on pehmeää maata. Ja maisemat ovat niin kauniit nyt talvella. Ravi- ja laukkapätkät voi aloittaa jo ennen kuin puoli tuntia kävelyä on tullut täyteen, kova tie on muuttunut unelma-alustaksi. Eilen kävimme Nasun, Pikkuissikan ja Pikkuissikan ihmisen k

Talvitunnelmissa

Joulukuu toi pohjoiseen oikean talven! Tarvittiin vain pari lumisateista päivää ja heti voidaan elellä talven ihmemaassa. Vaikka kiltti naapuri auraakin traktorilla hevostilan isoimmat linjat, olen silti saanut viettää aikaa lumikolan kanssa. Muotoilen talven varalle sellaisia reittejä, joissa kottikärryjen kanssa kulkeminen on mahdollisimman askeleita säästävää. Lumityöt eivät haittaa minua vielä, olen aina pitänyt kolaamisesta. Asuin yhden talven pienessä kylässä, rivitalon päädyssä. Minulla oli oma pikkuruinen piha ja tietenkin sisäänkäynti asuntoon. Kolasin asunnon edustaa niin innoissani pienimmänkin lumisateen jälkeen, että naapurit taisivat jo hymähdellä. Nyt tilaa onkin sen verran, että ihan huvikseni en enää kolaan tartu. Hevoset ovat olleet leikkisiä. Pehmeä pohja taitaa tuntua mukavalta kavioiden alla, jonkin verran ovat hepat nimittäin juoksennelleet edestakaisin. Ne ovat työntäneet päitään lumihankeen ja siksi ne ovatkin kovin hauskan näköisi

Naimisissa ollaan!

Niin vain päättyi karmeinkin viikko onnellisiin tunnelmiin. Lauantaina menin naimisiin unelmieni miehen kanssa ja päivä oli todella suloinen. Juhlan kuvauksesta voisi saada aikaan vaikka kokonaisen romaanin, mutta keskityn nyt oleellisimpaan. Luotettavat lomittajat ovat onnellinen asia! Oli paljon mukavampi juhlia, kun tiesin, että homma pelaa kotona. Emme ottaneet hääpäivästä minkäänlaista stressiä. Käytimme suunnitteluun kaiken kaikkiaan neljä kuukautta, ja suurimpana osana päivistä emme tehneet häiden eteen yhtään mitään. Suunnitelmanamme oli järjestää rennot ja iloiset häät, jossa kaikilla olisi hauskaa ja joissa ehtisimme jutella kaikkien vieraiden kanssa. Kutsuimme meille tärkeimmät ihmiset. Onneksi sopiva paikka oli vielä vapaana tulevasta pikkujoulusesongista huolimatta, ja saimme juhlia häitä upeassa hirsipirtissä. Perhe auttoi viinien ja iltapalan hankkimisessa ja valmistamisessa sekä pöytäkorttien askartelussa, ystävät auttoivat korttitalkoissa myös. Ohjelman rungo