Siirry pääsisältöön

Stormur. Myrsky.




Terveisiä Keflavikista myrskyn keskeltä. Myrsky ilmoitti tulostaan jo eilen. Hevoset vietiin sen alta pois omaan oikeaan kotiinsa, joten projektin viimeinen päivä oli hevoseton.

Aamulla oli vielä selkeää. Kävelin Perlaan kahville ja lounaalle, päivään kun sattui tulemaan lisää vapaita tunteja. Vuorilla oli satanut lunta. Näin lumivanan jatkuvan Snaefellsnesiin asti. Sitten myrsky läheni. Oli jännä seurata harmaan vyöhykkeen saapumista. Vuoret peittyivät ja sitten näki enää vain lähelle. Alkoi sataa. Parin tunnin päästä alkoi sataa vaakatasossa.

Olen viimeisen Islannin yön Keflavikin lentokenttähotellissa, ihan lentokentän vieressä. Lähellä määränpäätä lentokenttäbussi alkoi heilua tuulessa. Tuulen voima yllätti vasta sitten, kun nousin bussista ulos. Olen kokenut aikaisemminkin kovia tuulia, mutten mitään näin repivää. Minun piti oikeasti keskittyä kävelemään se parisataa metriä, jotta pysyn pystyssä ja jalkani maassa.

Hotellin emäntä sanoi, että lentoja on peruttu kovan tuulen takia. Joskus oli kuulemma käynyt niinkin, että lento oli tullut ajallaan, mutta matkustajat eivät voineet poistua lentokoneesta kahteen tuntiin, koska tuuli oli liian kova lentokoneen ovien avaamiselle. Yhden nettisivun mukaan tuulenvoimakkuus olisi ollut parhaimmillaan 19m/s. Ei tekisi mieli meloa nyt. Lentokentän nettisivujen mukaan koneita olisi nousemassa taas.

Todella toivon pääseväni kotiin. Alan olla todella väsynyt matkasta ja lisäksi olen flunssainen. Väsymys liittyy lähinnä hostellielämään. Se ei ole ihan minun elämääni se. Lisäksi olen viettänyt kahden viikon pimeät illat kaupungissa, ja kontrasti kotiin ja kotiaskareisiin on suuri. Mutta matka itsessään oli erittäin hieno ja antoisa. Pääsin tutustumaan Islantiin taas aivan eri tavalla. Vietin suurimman osan ajasta islantilaisten ihmisten kanssa. Pääsin tutustumaan islantilaiseen työpaikkaan, koululaisen elämään, islantilaisiin koteihin, kieleen, hevoskulttuuriin ja nuorisokulttuuriin. Ja sain upeita hevoskokemuksia. Mitä tärkeintä, sain hienoa aineistoa tutkimustani varten.

Hotelli tuntuu aivan luksukselta hostellin jälkeen. Sänky on kaksi kertaa suurempi kuin eilen. Kukaan ei voi tulla huoneeseen aamuyöllä ja lämäyttää valoja päälle iloisen rupattelun kera. Kävin syömässä hotellin ravintolassa ja taas muistin, että oikeastaan pidän hotelliravintoloista aika paljon. Ne ovat mutkattomia ja usein rauhallisia. Nyt loikoilen huoneessa pyjama päällä. Tuuli ulvoo mukavasti, seinät ja ikkunat paukkuvat hurjasti, lasin läpi ei näe oikein mitään. Pitäisi mennä nukkumaan, ja niin minä teenkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal