Siirry pääsisältöön

Ratsain Maailmanlopussa (Islannissa mennään edelleen)


Tänään pääsin työpäivän lomassa ratsastusretkelle. Aluetta, jossa hevoset majailevat väliaikaisesti, kutsutaan Maailmanlopuksi. Maailmanloppu on tullut jo jonkin verran tutuksi, mutta tänään pääsin tutustumaan siihen laajemmin. Maailmanlopussa asuu lukemattomia kaupunkilaisten hevosia. Vaikka Islannin maaseutu on uskomaton, myös kaupunkilaisratsastajilla on asiat hyvin.

Noin kymmenen tölttiminuutin päässä hevoskeskuksesta olimme yhtäkkiä luonnon keskellä. Kerrostalot katosivat vuorien ja kuivan ruohikon taakse. Menimme mäkiä ylös ja alas. Välillä otimme muutaman laukka-askeleenkin. Saavuimme järvelle, josta jatkoimme matkaa taas korkeuksiin. Ylhäällä jossain pidimme jalkautumistauon. Hevoset saivat puhaltaa ja me ihmiset ihailimme Maailmanloppua.











Vaikea uskoa, että on marraskuu. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että rohkenin vähentää vaatekerroksia jo ennen ratsaille nousua. Lämpimässä oli mukava istuskella suurilla kivillä paistattelemassa päivää, hevoset nyhtivät kuivaa ruohoa onnellisina ohjien toisessa päässä. On marraskuu, ja näkyvillä oli yhä ruohoa!

Täällä todella panostetaan ratsastusreitteihin. Hiekkatiet olivat lanauksesta tasaiset ja puhtaat. Reittejä olisi ollut kilometritolkulla moniin suuntiin. Ratsastusreittejä kuvaamaan oli pystytetty jopa omat opaskylttinsä. Ehkä juuri reittien laajuudesta johtuen Maailmanlopussa oli kovin rauhallista. Ratsastajat voivat halutessaan kiertää toisensa pitkänkin matkan päästä.






Projekti alkaa olla lopuillaan. Kolme päivää enää, ja sitten lennän kotiin. Onkin jo kova ikävä omia hevosia. Kahden Islanti-viikon jälkeen suomenhevosen reipas askel tuntuu varmaan melkoisen suurelta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ontuva hevonen ja hämmentävät kuvat

Vetkaleen saatiin lopulta kuvattua joulukuun lopussa. Loppusyksy oli epäonninen kuvausten suhteen : röntgen pasahti ollessamme klinikalla ja sen korjaaminen vei pitkään. Mainitsin asiasta ohimennen jossain blogitekstissä ja sain huomata blogin voiman olevan valtaisa. Maksimissaan tunti siitä, kun julkaisin tekstin, sain viestin. Viestissä kysyttiin, että olenko tietoinen, että naapuritallillemme on tulossa taitava eläinlääkäri etelästä RTG:n kanssa ja että hän voi tehdä kotikäyntejä omalle tallille. Vau! Pakko oli tarttua tilaisuuteen. Eräänä joulun jälkeisenä päivänä pihaamme saapui heinäkuorma. Eläinlääkäri tuli pihaan samaan aikaan, mutta onneksi olimme kumpikin kotona. Jätin miehen purkamaan heinäkuormaa heinämiehen kanssa ja lähdin asioimaan eläinlääkärin kanssa. Mieskin tuli pian kaveriksi, niin että kyllä Vetkale sai paljon huomiota osakseen. Vetkale oli niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, että eläinlääkäri ei halunnut rauhoittaa sitä syyttä suotta. Vetkale seisoskelikin

Ratsastaminen raskauden aikana

Ratsastuksesta raskauden aikana liikkuu jos jonkinmoista ohjetta. Itse sain heti aluksi neuvolasta kaksi eri ohjetta: ratsastusta pitäisi välttää heti ja eihän se ole mikään, anna mennä vain. Ainakin meidän neuvolassamme nojaudutaan UKK-instituutin ohjeisiin, jossa ratsastusta ja muita äkkiliikeitä ja kaatumis- tai putoamisvaaran sisältäviä lajeja kehotetaan välttämään heti alkuunsa. Sitten on oppaita, joissa ratsastusta ja muita tärinää aiheuttavia lajeja pitää välttää loppuraskaudessa ja joidenkin oppaiden mukaan putoamislajit ovat kiellettyjä alkuraskauden jälkeen. Keskustelupalstoilla on niin monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Jotkut ystäväni ovat saaneet aikanaan neuvon jatkaa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Mitä tässä nyt sitten pitäisi uskoa, miten pitäisi toimia? Alkuraskauden aikana päätin uskoa sitä kokenutta terveydenhoitajaa, joka kehotti jatkamaan lajia. Ratsastin normaalisti kotona yksi tai kaksi hevosta päivässä, Islannissa tein hyvillä mielin pitkiä rat

LUKUVINKKI Lucinda Riley: Oliivipuu

 Kirja luettu e-kirjapalvelusta Imettäminenkö pitkäveteistä puuhaa? Päivisin ei ehdi tulla tylsää, sillä esikoiselle pitää keksiä paljon tekemistä. Tämän vauvan kanssa olen osannut asennoitua hyvin ilta- ja yöimetyksiin. Ne ovat nimittäin mitä mainiointa lukuaikaa, sillä en uskalla nukahtaa vauvan viereen. Pimeässä huoneessa koukuttava e-kirja (e-kirja siksi, että sitä voi lukea pimeässä) pitää mukavasti hereillä. Latasin Lucinda Rileyn Oliivipuun  (kustantaja Bazar Kustannus) heti, kun se tuli mahdolliseksi. Hiljattain syöpään menehtynyt Riley on tullut tunnetuksi etenkin Seitsemän sisarta -kirjasarjasta, johon olen ihan koukussa. Olen koukuttunut hänen muihinkin teoksiinsa. Kirjailijan menehtyminen suretti minua kovasti ja siksi tämä uusin suomennos tuntuukin erityiseltä lahjalta.  Oliivipuu ei liity mitenkään seitsemään sisareen. Oliivipuussa ollaan kaoottisissa lomatunnelmissa, kun kirjan yksi päähenkilöistä, Helena, perii Pandoraksi kutsutun huvilan Kyproksella. Helenalla on sal